(Julkaistu Sana -lehdessä 2.2.2006)
Suomen lähetysseuran Nimikko- ja keräysyksikön yhteyspäälliköna vuodenvaihteessa aloittaneella Janne Ropposella on takanaan neljän ja puolen vuoden komennus Mongolian pääkaupungissa Ulaan Bataarissa, jossa hän toimi Blue Sky Aviationin johtajana ja pääohjaajana. Ropposen lähdettyä Suomen lähetysseuran ja Mission Aviation Fellowship –järjestön alaisuudessa toimiva Blue Sky Aviation jatkaa toimintaansa norjalaisvetoisena.
Työ täynnä dramatiikkaa
Ulkomaankokemus ei ollut nuorelle perheelle ensimmäinen. Aikaisemmin Ropposet ovat asuneet puolitoista vuotta Ugandassa, jossa Janne työskenteli samantyyppisessä tehtävässä. Afrikassa maisemat olivat lentäjälle vaihtelevampia ja ilmat lämpimämpiä, mutta kulttuuri vieraampaa.
Lähetystyön kannalta kohdemaat eivät voisi olla erilaisempia. Ugandassa uskonnot ovat aina olleet lähtemätön osa kulttuuria ja ihmisten identiteettiä. Lähetystyötä sinne ollaan tehty yhtäjaksoisesti jo yli sata vuotta. Mongoliassa kommunistit kielsivät kaikki uskonnot 1920 –luvun vallankumouksesta aina 1990-luvun alkuun asti. Janne ei näe kommunistien pakkoateismia pelkästään ongelmana. ”Kommunismi ikään kuin tasoitti tietä lähetystyölle,” hän toteaa.
Blue Sky Aviationin ensisijainen tehtävä on lähetystyön tukeminen. Lähetysjärjestöt, kirkot ja sairaslennot kattavat kuusikymmentä prosenttia heidän lennoistaan, loput ovat bisneslentoja. Kirkkojen suhteen toiminta on ekumeenista, yhtiö auttaa kaikkia kristillisiä järjestöjä.
Sairasevakuointilentoja oli viime vuonna kymmenen. Suurin osa potilaista oli mongolialaisia. ”Pyydämme asiakkailtamme aina muodollisen korvauksen ja lääkärintodistuksen, niin ettei kukaan ’sairastu’ vain siksi, että pääsisi lentämään. Palvelumme on avoin kaikille, potilaan uskonnolla ei ole merkitystä.”
Janne kertoo muun muassa naisesta, jonka verenvuoto ei ollut lakannut keskenmenon jälkeen sekä miehestä, jonka munuaiset olivat lakanneet toimimasta. Blue Sky Aviationin ripeä toiminta pelasti kummankin potilaan hengen.
Puhelin soi myös kesken haastattelun. Seuraavaksi päiväksi on tiedossa sairasevakuointilento Mongolian länsiosaan. Potilaana on tällä kertaa verenvuodosta kärsivä kanadalainen avustustyöntekijä.
Osittaisen omavaraisuuden ylläpitämiseksi Blue Sky Aviationilla on muutakin kuin lähetys- ja sairausevakuointitoimintaa. Bisneslennoissa maksajina ovat yleensä turistit, kaivosalan ihmiset tai kartoittajat.
Mongolian arkea
Ropposet kotiutuivat Mongoliaan hyvin. Ensimmäisen talven suomalaisenkin mittapuun mukaan erittäin kovista pakkasista toivuttuaan he löysivät mongolialaisesta kulttuurista paljon tuttuja piirteitä. Mongolialaiset ovat asiallisen pidättyväisiä, ja heidän kanssaan on helppo päästä samalle aaltopituudelle.
Jannen kotiutumista on helpotti, että lentolupakirjaa varten hänen täytyi opiskella mongolian kieli sujuvaksi jo heti alkuvaiheessa. Kielitaidon ansiosta paitsi lentoviranomaiset, myös pääkaupungin kerjäläiset ovat tulleet hänelle tutuksi.
”Kaikkiin ihmisiin pitää suhtautua ihmisinä,” kommentoi hän maan köyhyysongelmaa. Mongoliassa hän on oppinut, ettei raha ole onnellisuuden tae. Mongolian maaseudulla ihmiset elävät yksinkertaisesti, mutta Jannen kokemuksen mukaan usein onnellisina.
Jannen aviopuoliso Kirsi näkee asian kaupunkikeskeisemmin. Useana talvipäivänä häneltä ollaan tultu pyytämään rahaa hiilen ostamiseen. Hänen mielestään jurtta asumismuoto on romanttinen, mutta talvisin auttamattoman tuhlailevainen lämmityksen suhteen.
Mongoliassakin ongelmat tuntuvat kasautuvan juuri maaseudulta pääkaupunkiin muuttaneiden keskuuteen. Muuttoliike on ollut niin suurta, että hallitus on pyrkinyt rajoittamaan sitä kielloin, koska sillä ei ole tarjota tuhansille muuttaville kunnollista vesi- ja viemärihuoltoa. Sanktion pelossa monet muuttajat ovat jättäneet rekisteröitymättä, mikä on aiheuttanut ongelmia lasten peruskoulutukseen ja luonut kaupunkiin äänestysoikeuden ulkopuolella olevan luokan.
Toisinaan Jannelta pyydetään tavaroista ja palveluista kovempia hintoja kuin paikallisilta. Jannea käytäntö harmittaa, mutta hän arvaa siihen syyn. Mongoliassa lastentarhanopettajan keskipalkka on alle 40 euroa kuukaudessa. Jos turisti ei tiedä, pitääkö hevosmiehelle maksaa puolen päivän työstä kolme euroa vai 70 euroa, ymmärtää paremmin tuplahinnoittelun taustat.
Tulevaisuus avoinna
Kirsi on ollut kotona hoitamassa heidän neljää poikaa. Pojat ovat käyneet kansainvälistä koulua, muodostaneet tiiviin kaveripiirin ja puhuvat keskenään englantia. Pojista vanhin, 11-vuotias Artturi, olisi halunnut jäädä Mongoliaan pidemmäksikin ajaksi.
Ensimmäiset kaksi vuotta perhe asui kerrostalossa. Tämä aika oli Kirsille rankkaa, häntä kävi sääliksi lapset, joilla ei ollut riittävästi mahdollisuuksia ulkoiluun. Omakotitaloon muutettuaan perhe viihtyi paljon paremmin. Janne rakensi sinne pienen saunankin.
Viime viikolla Ropposet vierailivat Gobin autiomaassa ja asuivat paimentolaisten perinteisissä jurtta -asumuksissa. Aavikon, kamelien ja paimentolaiselämän näkeminen oli tärkeää varsinkin lapsille, jotka eivät ole viettäneet paljonkaan aikaa pääkaupungin ulkopuolella.
Jannelle Mongolian jättäminen on haikeaa, onhan hän saanut tehdä unelmatyötään. Kirsi on innokkaampi suomeenpalaaja, hänellä on tähtäimessä kätilöopinnot. Kolmas syy Suomeen muutolle on halu pitää yllä siteitä synnyinmaahan.
Paluu Suomeen saattaa osoittautua vaikeammaksi kuin Mongoliaan muutto aikoinaan. ”Tänne tultaessa meille oli täällä kaikki valmiina. Asunto, minulla työ ja lapsilla koulu. Nyt Suomeen muutettaessa moni asia on vielä auki.”
”Voi olla, että jäädään Suomeen pidemmäksikin ajaksi, mutta voi myös olla, että tullaan takaisin Mongoliaan,” kommentoi Janne perheen tulevaisuudensuunnitelmia. Tuolloin hän ei vielä ollut tietoinen nimityksestään Suomen lähetysseuran Nimikko- ja keräysyksikön yhteyspäällikköksi. Uusi tyo alkoi vuodenvaihteessa ja kestää ainakin vuoteen 2008.
Vastaa