https://timovirtala.net/archives/3874 Satunnaisia muistiinpanoja vuodesta 2002 Tue, 10 Feb 2015 12:00:26 +0000 hourly 1 https://wordpress.org/?v=6.9 https://timovirtala.net/archives/3874/comment-page-1#comment-392541 Tue, 10 Feb 2015 12:00:26 +0000 http://www.timovirtala.net/?p=3874#comment-392541 Kiitos. Suuntaisin huomion myös kärsimyksen luonteeseen. Kutsuttakoon vaikka alkukantaiseksi, luonnolliseksi kärsimykseksi sitä kärsimystä, jota tuottavat ruumiilliset vaivat ja vammat, eli siis ruumiillista kipua ja epämukavuutta. Mutta sen lisäksi tulee mielikuvituksen tuottama kärsimys, joka ottaa varsin monenlaisia muotoja – tulevan ruumiillisen kivun pelosta lähtien, monenlaisten neuroosien ja pakkomielteiden kautta aina suuren tuntemattoman, kuoleman pelkoon saakka. (Käsitys Jumalasta persoonana voi siis myös olla kärsimyksen lähde, koska se voi perustua mainittuun takertumiseen eli muutoksen pelkoon, ja pelko koetaan kärsimyksenä.) Nämä kärsimykset, sekä ruumiilliset että mielen kärsimykset, voidaan nähdä oppitunteina sekä ihmiskunnan että yksilön kasvutarinassa. Sellainen suuri kasvutarina ei voi olla mielekäs, jos se ei voita kaikkia kärsimyksen muotoja. Siten suuntaa antavan kasvutarinan perustana ei tulisi olla kuolemanpelko ja siihen perustuvat uhkat tuonpuoleisista rangaistuksista, vaan kapina kuolemaa vastaan, kasvu kuolevaisen tuolle puolen. Silloin jumaluus on jotain, joka kutsuu meitä tulevaisuudesta luokseen, eikä jotain, joka painostaa meitä nykyisellä kärsimyksellämme tai menneillä ”synneillämme.” (”Kutsuu” siis vähintään mielikuvituksessamme.) Muunlainen jumaluus ei voi olla myönteinen. Ja tällaisen jumalkäsityksen valossa tarina ristiinnaulitsemisesta myös näyttäytyy vertauskuvana ihmisen olemassaolon keskeneräisyydestä.

]]>