{"id":610,"date":"2009-02-01T20:49:49","date_gmt":"2009-02-01T18:49:49","guid":{"rendered":"http:\/\/www.timovirtala.net\/archives\/610"},"modified":"2009-10-22T08:40:52","modified_gmt":"2009-10-22T06:40:52","slug":"sacramento-kalifornia-washington-dc","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/timovirtala.net\/archives\/610","title":{"rendered":"Sacramento, Kalifornia – Washington DC"},"content":{"rendered":"

Sacramento, Kalifornia 16.11.2008 <\/strong><\/p>\n

\"USA_II_08_283.jpg\"<\/p>\n

Varmin tapa pilata onnistunut matka on liian tarkka suunnittelu, sanotaan, mutta t\u00e4ll\u00e4 kertaa vilkaisu l\u00e4nsirannikon karttaan ei olisi ollut pahitteeksi. Vasta lauantai-iltana junassa kohti Kaliforniaa tajusin, ett\u00e4 minullahan asuu kaksikin yst\u00e4v\u00e4\u00e4 San Franciscossa, vain parin tunnin ajomatkan p\u00e4\u00e4ss\u00e4 Sacramentosta, jossa minulla oli sunnuntaiaamuna nelj\u00e4n tunnin pys\u00e4hdys.<\/p>\n

K\u00e4nnyk\u00e4ll\u00e4 sitten Facebookkia selailemaan ja yst\u00e4vieni puhelinnumeroita huonolla menestyksell\u00e4 etsim\u00e4\u00e4n. Ainolle onnistuin j\u00e4tt\u00e4m\u00e4\u00e4n viestin, mutta auttamattomasti liian viime tingassa.<\/p>\n

Niinp\u00e4 vietin sunnuntaiaamun Kalifornian hiljaisessa p\u00e4\u00e4kaupungissa yksin k\u00e4vellen, valokuvaten ja nousevan auringon l\u00e4mm\u00f6st\u00e4 nauttien. Poikkesin tyhj\u00e4ss\u00e4 turistikaupunginosassa ja asunnottomien alkoholistien t\u00e4ytt\u00e4m\u00e4ss\u00e4 keskustassa, k\u00e4vin kuuntelemassa katolisen messun lopputahdit ja juomassa chai lattea kahvilassa, jossa kaksi nuorta myyj\u00e4\u00e4 olivat uppoutuneet niin syv\u00e4lle eksistenssialistiseen keskusteluun, ett\u00e4 tuskin huomasivat minua.<\/p>\n

\"USA_II_08_265.jpg\"<\/p>\n

Er\u00e4\u00e4ss\u00e4 risteyksess\u00e4 kaksi vanhaa hippiveljest\u00e4 heilui ”One Love” ja ”Bring Them Home Now” kylttien kanssa. Ilmeet olivat vakavat, parrat ja hiukset harmaat ja sanoma selke\u00e4. Ohiajavien autojen kuljettajista iso osa t\u00f6\u00f6tt\u00e4ili, hymyili ja osoitti peukalollaan, ett\u00e4 ovat hippien maailmaa syleilev\u00e4st\u00e4 pasifistisesta agendasta samaa mielt\u00e4. <\/p>\n

Viereisess\u00e4 puistossa komeili graniittipaneeleista koostuva sotamuistomerkki, johon oli kaiverrettu niiden 5 822 kalifornialaisen nimet, jotka kuolivat Vietnamin sodassa vuosina 1964-1975. Graniittipaneeleihin on liitetty pronssiosia, jotka kuvailevat sodan arkea: mies heitt\u00e4m\u00e4ss\u00e4 k\u00e4sikranaattia, toinen ampumassa konekiv\u00e4\u00e4rill\u00e4, kolmas lukemassa kirjett\u00e4 ja nelj\u00e4s hoitamassa haavottunutta. <\/p>\n

Muistomerkin takana nukkui laiha mies, farkut jalassa ja toppatakki p\u00e4\u00e4ll\u00e4, sininen muovipussi tyynyn\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

Sacramento \u2013 Chicago, Illinois 16. – 18.11.2008<\/strong><\/p>\n

\"USA_II_08_313.jpg\"<\/p>\n

Maksoin junalipuista yhteens\u00e4 noin 500 dollaria. Pelk\u00e4n matkan olisi saanut puolta halvemmalla, mutta maksoin lis\u00e4\u00e4 saadakseni hytin ja kolme ateriaa p\u00e4iv\u00e4ss\u00e4 t\u00e4lle pisimm\u00e4lle v\u00e4lille. Hytin koko on suunnilleen kaksi metri\u00e4 kertaa metri kaksikymment\u00e4. S\u00e4nkyj\u00e4 on kaksi p\u00e4\u00e4llek\u00e4in, kummatkin minun k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4, ja alemman s\u00e4ngyn saa muutettua kahdeksi istuimeksi.<\/p>\n

Maisemat ovat upeita, kahvi ilmaista ja Amerikassa kun ollaan, ruokailujen aikana on vaikeaa olla tutustumatta kanssamatkustajiin. <\/p>\n

Ensimm\u00e4isen lounaani s\u00f6in el\u00e4kepariskunnan ja McCainia<\/a> \u00e4\u00e4nest\u00e4neen mormonin\u00f6rtin kanssa. N\u00f6rtill\u00e4 oli punaiset silm\u00e4t ja h\u00e4n vaikutti jotenkin poissaolevalta. Ep\u00e4ilin h\u00e4nen oleva krapulassa, huumettokkurassa tai mielelt\u00e4\u00e4n ep\u00e4vakaa.<\/p>\n

P\u00e4iv\u00e4llisell\u00e4 osuin taas h\u00e4nen kanssaan samaan p\u00f6yt\u00e4\u00e4n, t\u00e4ll\u00e4 kertaa olimme kahden, ja jo keskustelun alkuvaiheessa paljastui mik\u00e4 oli vialla: h\u00e4nen kihlattunsa oli j\u00e4tt\u00e4nyt h\u00e4net vain muutamia p\u00e4ivi\u00e4 aikaisemmin, syyt\u00e4 kertomatta. <\/p>\n

H\u00e4nell\u00e4 oli selv\u00e4sti suuri tarve puhua, joten kyselin ja kuuntelin. H\u00e4n kuvaili juuri p\u00e4\u00e4ttynytt\u00e4 parisuhdettaan ja siit\u00e4 tyhjyytt\u00e4, jossa h\u00e4n nyt el\u00e4\u00e4. My\u00f6s vuodestaan Kanadassa h\u00e4n kertoi, siell\u00e4 h\u00e4n oli ollut mormonien tapoihin kuuluvalla ulkomaankomennuksella. H\u00e4n kehui Washington DC:ss\u00e4 olevaa mormonitemppeli\u00e4, ja minulle tuli sellainen olo, ett\u00e4 siell\u00e4 kannattaisi k\u00e4yd\u00e4. <\/p>\n

McCainia h\u00e4n kertoi \u00e4\u00e4nest\u00e4neens\u00e4, koska pelk\u00e4si ett\u00e4 Obama vie Amerikkaa sosialismin suuntaan eli sellaiseen yhteiskuntaj\u00e4rjestelm\u00e4\u00e4n, jossa yritt\u00e4miseen ei kannusteta.<\/p>\n

P\u00e4iv\u00e4llisen j\u00e4lkeen h\u00e4n kiitteli moneen kertaan, ik\u00e4\u00e4n kuin olisin ollut hyv\u00e4kin keskustelija, vaikken min\u00e4 juuri mit\u00e4\u00e4n keskustellut, vaan vain kuuntelin. <\/p>\n

P\u00e4iv\u00e4llisen j\u00e4lkeen tutustuin hyttinaapureihini. Minua vastap\u00e4\u00e4t\u00e4 matkusti el\u00e4kel\u00e4ispariskunta. Nainen oli entinen opettaja ja rasittavan kova puhumaan. Mies oli entinen biologi, ja pelk\u00e4si sek\u00e4 lent\u00e4mist\u00e4 ett\u00e4 laivalla matkustamista. Takanani puolestaan matkusti kahdeksantoistavuotias \u00e4iti yhdeks\u00e4nkuukautisen tytt\u00e4rens\u00e4 kanssa. <\/p>\n

Aamiaisella tutustuin noin yksitoistavuotiaaseen lapseen, joka k\u00e4ytt\u00e4ytyi kuin aikuinen. H\u00e4n kertoi olevansa matkalla erityisen lahjakkaille lapsille tarkoitetun koulun p\u00e4\u00e4sykokeisiin. H\u00e4n kertoi olleensa yksityisopetuksessa koko ik\u00e4ns\u00e4 ja matkustaneensa vanhempiensa kanssa ymp\u00e4ri Amerikkaa, asuen kussakin paikassa vain muutamia kuukausia. H\u00e4nen vanhempansa olivat ravintolavaunun takaosassa, en tavannut heit\u00e4 miss\u00e4\u00e4n vaiheessa.<\/p>\n

Maisemat olivat koko matkan fantastisen upeat. Nevadan autiomaan maisemat vaihtuivat tihe\u00e4\u00e4n: suola-aavikkoa, aroa, jokia, kallioita, vuoria, kaupunkeja, puita, pensaita, lehmi\u00e4, hevosia ja surkeita kyl\u00e4pahasia. Illalla nousimme vuoristoon, ja esiin ty\u00f6ntyi havumets\u00e4\u00e4, lunta ja kyl\u00e4idyllej\u00e4. <\/p>\n

Jokaisella asemalla nousin tietysti ulos jalottelemaan. Er\u00e4\u00e4ll\u00e4 asemalla laiturille ilmestyi matkalaukkuineen mies, joka kertoi meille l\u00e4sn\u00e4olijoille ei pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n nousevansa el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa junaan, vaan my\u00f6s n\u00e4kev\u00e4ns\u00e4 junan ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa el\u00e4m\u00e4ss\u00e4\u00e4n. <\/p>\n

Illalla sukelsimme kalliovuorten sis\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

Kuvia matkan varrelta: www.flickr.com\/photos\/timovirtala…<\/a><\/p>\n

Washington DC 3.12.2008<\/strong><\/p>\n

\"USA_II_08_720.JPG\"<\/p>\n

En muista n\u00e4hneeni ket\u00e4\u00e4n naisia. Vain tukevan, itkuisen miehen muistan, jonka vasen k\u00e4si oli veress\u00e4 ja naama noessa. My\u00f6s palomiehet tulen muistamaan lopun ik\u00e4ni, heit\u00e4 oli nelj\u00e4 tai viisi. He pukivat savusukellusvarusteita p\u00e4\u00e4lleen kuunnellen samalla is\u00e4n selostusta, mihin osaan palavan kaksikerroksisen omakotitalon yl\u00e4kertaa h\u00e4nen kaksi- ja puolivutiaat kolmospoikansa olivat j\u00e4\u00e4neet loukkuun.<\/p>\n

Muistan filippiinil\u00e4istaustaisen lastenhoitajan, jota ensin luulin poikien \u00e4idiksi. H\u00e4n pyr\u00e4hteli hermostuneesti paikasta toiseen, k\u00e4si suun edess\u00e4, selitt\u00e4en naapureille, l\u00e4\u00e4kint\u00e4miehille ja minulle, mit\u00e4 oli tapahtunut. H\u00e4nen selostuksensa oli p\u00e4tkitt\u00e4ist\u00e4, t\u00e4ynn\u00e4 ep\u00e4selvyyksi\u00e4 ja ep\u00e4johdonmukaisuuksia. <\/p>\n

Laitettuaan kolmoslapset p\u00e4iv\u00e4unilleen h\u00e4n oli mennyt ulos haukkaamaan raitista ilmaa. Takaisin tullessaan h\u00e4n oli n\u00e4hnyt sis\u00e4kuistilla tulipalon, mennyt sis\u00e4lle ja huutanut tulipalosta talon is\u00e4nn\u00e4lle yl\u00e4kertaan. Is\u00e4nt\u00e4 oli tullut alas katsomaan mist\u00e4 on kysymys, alkanut sammuttamaan tulipaloa ja pyyt\u00e4nyt lastenhoitajaa hakemaan lapset. Savu oli kuitenkin ollut liian sakeaa, ettei lastenhoitaja ollut p\u00e4\u00e4ssyt yl\u00e4kertaan. <\/p>\n

Is\u00e4 oli yritt\u00e4nyt, mutta joutunut h\u00e4nkin k\u00e4\u00e4ntym\u00e4\u00e4n takaisin. Seuraavaksi h\u00e4n oli soittanut yleiseen h\u00e4t\u00e4numeroon, ja sen j\u00e4lkeen Philadelphiassa ty\u00f6matkalla olleelle vaimolleen.<\/p>\n

T\u00e4m\u00e4 puhelu oli katkennut yll\u00e4tt\u00e4en sill\u00e4 seurauksella, ett\u00e4 vaimo oli soittanut naapureilleen eli Sallyn t\u00e4dille, jonka luona olimme vieraana. Min\u00e4 ja is\u00e4nt\u00e4pariskunta olimme ulkona seuraamassa tilannetta, joten Sally vastasi puhelimeen. <\/p>\n

”Ovatko lapseni yh\u00e4 palavassa talossa,” oli \u00e4idin kysymys. Sally haki t\u00e4tins\u00e4 puhelimeen ja min\u00e4 sain teht\u00e4v\u00e4kseni pit\u00e4\u00e4 heid\u00e4t ajan tasalla.<\/p>\n

Koskaan ei ole aika kulunut niin hitaasti. Yksi yl\u00e4kerran ikkunoista s\u00e4r\u00e4hti rikki, ja sielt\u00e4 tuli liekkej\u00e4 ja savua. Palomiehill\u00e4 oli nyt savusukellusv\u00e4lineet p\u00e4\u00e4ll\u00e4\u00e4n, mutta ensimm\u00e4isen yrityksen j\u00e4lkeen he eiv\u00e4t yritt\u00e4neet uudestaan, mik\u00e4 huolestutti, raivostutti ja h\u00e4mmensi. <\/p>\n

My\u00f6hemmin kuulin, ett\u00e4 talon takana oli lis\u00e4\u00e4 palomiehi\u00e4, jotka pelastivat kaksi lapsista sit\u00e4 kautta. <\/p>\n

\u201cHaluan vain lapseni ulos,” is\u00e4 sanoi palomiehille ja minulle. \u201cEn v\u00e4lit\u00e4 talosta, haluan vain lapseni ulos. Miksei kukaan hae lapsiani ulos?”<\/p>\n

\"USA_II_08_704.JPG\"
\nNaapurissa. Kuva: Sally Armbrecht.<\/em><\/p>\n

Mit\u00e4 siihen voi sanoa? Pidin k\u00e4tt\u00e4ni h\u00e4nen olkap\u00e4\u00e4ll\u00e4\u00e4n ja yritin tukea parhaani mukaan. Muuta en voinut tehd\u00e4, ja se vaivasi minua, ja sama tunne taatusti vaivasi h\u00e4nt\u00e4 viel\u00e4 tuhat kertaa enemm\u00e4n. Olin menett\u00e4m\u00e4ss\u00e4 toivoani, sill\u00e4 jos savu on niin sankkaan, ettei aikuinen mies p\u00e4\u00e4se lastensa pelastusyrityksess\u00e4 portaita yl\u00f6s, eik\u00e4 palomiesk\u00e4\u00e4n t\u00e4ydet varusteet p\u00e4\u00e4ll\u00e4, miten lapset voivat s\u00e4ily\u00e4 yl\u00e4kerrassa hengiss\u00e4 kaikki n\u00e4m\u00e4 minuutit. Kymmenen, viisitoista vai kaksikymment\u00e4 minuuttia? En tied\u00e4.<\/p>\n

Lis\u00e4\u00e4 paloautoja ja palomiehi\u00e4 saapui paikalle. Yksi palomiehist\u00e4 yritti hajottaa aitaa heilumalla siin\u00e4 koko painollaan. Naapuri oli h\u00e4nelle vihainen, sanoi ett\u00e4 on tuossa porttikin. Palomies ei kuunnellut naapuria, eik\u00e4 aita totellut palomiest\u00e4.<\/p>\n

Viimein yksi savusukeltajista tuli ulos etuovesta lasta syliss\u00e4\u00e4n kantaen. Juoksin kertomaan uutisen \u00e4idille. Yksi lapsista on ulkona talosta, oli ainoa asia mit\u00e4 tiesin. Oliko h\u00e4n elossa vai ei, sit\u00e4 en pystynyt sanomaan.<\/p>\n

Palasin ulos, jossa is\u00e4 oli siirtynyt toisen naapurin pihaan ja oli nyt ammatti-ihmisten lohdutettavana. Poliisi ajoi meit\u00e4 ulkopuolisia alueelta pihalle. Ambulanssissa n\u00e4in toisen pojan ja n\u00e4in h\u00e4nen rintansa liikkuvan yl\u00f6s alas. Kysyin poliisilta tietoa v\u00e4litett\u00e4v\u00e4ksi \u00e4idille, ja selvittelyjen j\u00e4lkeen sain kerrottavakseni, ett\u00e4 kaikki kolme ovat kriittisess\u00e4 tilassa ja matkalla lastensairaalaan.<\/p>\n

Kaksi ja puoli vuotta sitten n\u00e4m\u00e4 pojat olivat olleet odotettu tapaus perheelle. Ensin vuosia turhaa yrityst\u00e4 saada lapsia, sitten hedelm\u00f6ityshoitoja, raskaus, ilouutinen siit\u00e4 ett\u00e4 \u00e4iti odottaa kaksosia, keskenmeno ja suru. Sitten uusia yrityksi\u00e4, hoitoja ja lopulta huolestuttava uutinen, ett\u00e4 nyt h\u00e4n odottaakin kolmosia. <\/p>\n

Kolmosten odottaminen oli ollut t\u00e4ynn\u00e4 sairautta, kipua ja tuskaa. Synnytys onnistui keisarinleikkauksella, ja el\u00e4m\u00e4 tuntui vihdoin voittavan. Vieraillessamme edellisell\u00e4 kerralla t\u00e4ss\u00e4 samassa paikassa tapasimme kolmoset heid\u00e4n ollessaan puolivuotiaita. <\/p>\n

Nyt kahta vuotta my\u00f6hemmin t\u00e4m\u00e4 tulipalo. Kun pelastaja viimein p\u00e4\u00e4siv\u00e4t lastenhuoneeseen ja pilkkopime\u00e4st\u00e4 savusta huolimatta l\u00f6ysiv\u00e4t lastens\u00e4ngyn, joutuivat he toteamaan lasten olevan verkon takana. Verkon tarkoitus oli est\u00e4\u00e4 lapsia k\u00e4velem\u00e4st\u00e4 omille teilleen her\u00e4tty\u00e4\u00e4n, mutta nyt verkko vei t\u00e4rkeit\u00e4 pelastusminuutteja. T\u00e4st\u00e4 huolimatta kaikki pojat selvisiv\u00e4t hengiss\u00e4, ja viimeisimpien tietojen mukaan my\u00f6s ilman pysyvi\u00e4 aivovaurioita.<\/p>\n

Ambulanssin viety\u00e4 lapset sairaalaan, lasten is\u00e4n l\u00e4hdetty\u00e4 sukulaisten luokse ja palomiesten poistuttua paikalta pihalla leijui en\u00e4\u00e4 liev\u00e4 savun haju, ja yksin\u00e4inen vakuutusyhti\u00f6n tarkastaja k\u00e4veli hiljakseen taskulampun kanssa taloa tarkastaen. <\/p>\n

Mutta Sally n\u00e4ki naiset. Moneen kertaan h\u00e4n juttua kertoessaan mainitsee is\u00e4n, palomiehet ja talon edess\u00e4 py\u00f6rineet naiset, mutta min\u00e4 en muista n\u00e4hneeni naisia.<\/p>\n

Tied\u00e4n vallan hyvin muistini ep\u00e4t\u00e4ydellisyyden, mutta kun kuulin Sallyn istuneen suuriman osan tulipaloa polvillaan sohvalla makuuhuoneessamme, k\u00e4det ristiss\u00e4, katse ikkunassa, itkien, odottaen ja rukoillen Oliverin ja meid\u00e4n kaikkien suojeluskenkeleit\u00e4 apuun, en voinut kuin todeta, ett\u00e4 ehk\u00e4 ne naiset, jotka Sally n\u00e4ki ja min\u00e4 en, olivat niit\u00e4 enkeleit\u00e4.<\/p>\n

The Washington Post 4.12.2008: 2-Year-Old Triplets Injured in Fire<\/a><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Sacramento, Kalifornia 16.11.2008 Varmin tapa pilata onnistunut matka on liian tarkka suunnittelu, sanotaan, mutta t\u00e4ll\u00e4 kertaa vilkaisu l\u00e4nsirannikon karttaan ei olisi ollut pahitteeksi. Vasta lauantai-iltana junassa kohti Kaliforniaa tajusin, ett\u00e4 minullahan asuu kaksikin yst\u00e4v\u00e4\u00e4 San Franciscossa, vain parin tunnin ajomatkan p\u00e4\u00e4ss\u00e4 Sacramentosta, jossa minulla oli sunnuntaiaamuna nelj\u00e4n tunnin pys\u00e4hdys. K\u00e4nnyk\u00e4ll\u00e4 sitten Facebookkia selailemaan ja yst\u00e4vieni […]<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":"","_links_to":"","_links_to_target":""},"categories":[54],"tags":[193,189,190,188,185,192,962,191],"class_list":["post-610","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-matkustelu","tag-enkelit","tag-hipit","tag-junamatkustelu","tag-kalifornia","tag-tragedia","tag-tulipalo","tag-usa","tag-vietnamin-sota"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/timovirtala.net\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/610","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/timovirtala.net\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/timovirtala.net\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/timovirtala.net\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/timovirtala.net\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=610"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/timovirtala.net\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/610\/revisions"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/timovirtala.net\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=610"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/timovirtala.net\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=610"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/timovirtala.net\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=610"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}