World Alliance of Religions Peace Summitin avajaisseremoniaan Etelä-Korean pääkaupunki Soulin osallistui keskiviikkona 17.9.2014 täysi stadionillinen yleisöä, eli reilut 70 000 korealaista ja parituhatta kansainvälistä vierasta.
Jos jostain pitää hullaantua, jos jonkun asian takia pitää kokoontua olympiastadionille hurraamaan, taputtamaan, tanssimaan ja laulamaan, niin mikseipä sitten rauhanasian takia. – We want peace, we want peace, huusi koko stadion, heilutti lippuja ja käsiään. Ilo oli ylimmillään ja tunnelman kohoamista ei haitannut edes katto.
Parasta seitsemän tunnin seremoniassa oli lasten ja nuorten esitykset: laulut, tanssit, marssit ja korttikuvioesitykset. Niiden opettelu on vaatinut valtavat määrät malttia, pitkäjänteisyyttä, keskittymistä ja tottelevaisuutta. Sitten oli valo-, tuli- ja ilotulitusosuudet, niin että kokonaisuudessaan viihdeosio oli häikäisevä.
Puheosuuksista vastasi muun muassa Perun, Romanian ja Kroatian entiset presidentit, Venäjän entinen varapresidentti (joka kertoi terveisiä Putinilta), Egyptin päämufti, Filippiinien katolisen kirkon emeritusarkkipiispa, amerikkalainen rabbi sekä intialainen sikhijohtaja. Sisällöltään puheet olivat hyväntahtoisia ja juhlavia, mutta käännöstekniikan, eksoottisten aksenttien, tilan suuruuden ja taustahälyn takia niihin oli vaikea keskittyä. Poikkeuksen teki amerikkalainen rabbi Shmuley Boteach, joka sykähdytti koko stadionin karismaattisella ja selväsanaisella puheellaan.
Tapahtuman isännän, Man Hee Leen puhe sen sijaan oli pohjanoteeraus. Hän lienee mitä taitavin organisoija ja rahankerääjältä, mutta saarnataidoiltaan hän on keskinkertainen, teologiselta tietämykseltään surkea, sen kuulee maallikkokoin, ja tahdikkuudeltaan katastrofaalisen huonokäytöksinen. Kutsuttuaan stadionille parituhatta kansainvälistä, eri uskontokunnista tulevaa vierasta, hän nimittäin piti meille yli tunnin saarnan omista tulkinnoistaan pyhistä kirjoituksista.
Tässä uusi ystäväni Dr. Ahmed Ali Abdulla Maoodah.
Avajaisten jälkeen siirryimme syömään päivällistä yhteen kaupungin hienoimmista ravintoloista, näin uskaltaisin sanoa, vaikken kovin monessa olekaan käynyt. Lounaspaikkamme ennen seremoniaa oli arvioni mukaan kaupungin toiseksi hienoin.
Länsimaalaiset ovat vieraiden joukossa selvästi aliedustettuina. Lienevät kriittisempiä järjestöä kohtaan, jolla on näin lennokas nimi, Heavenly Culture, World Peace and Restaration of Light, ja uskonlahkotausta. Jäseniä tällä uskonnolla ja järjestöllä lienee enemmän kuin rekisteröidyt 150 000, sillä vaikea uskoa että puolet jäsenistöstä olisi raahautunut paikalle. Huomenna alkavat varsinaiset seminaarit.
Vastaa