Sen johdosta, että minut on kutsuttu sotapalvelukseen, saan täten kutsuntatoimistolle ilmoittaa järkkymättömän päätökseni olla missään nimessä astumatta minkäänlaiseen sotapalvelukseen. Seuraavista syistä en voi katsoa tätä kutsuntaani itselleni pakolliseksi:
1) Sotapalvelus tulee vaatimaan minulta valan. Mutta kaikkinainen vannominen on mitä jyrkimmässä ristiriidassa omantuntoni kanssa, koska vala sisältää erinäisten menettelyjen lupaamisen tulevaisuudessa, kun taas omatunto käskee pysymään vapaana, jotta voisin täyttää Jumalalan tahdon.
2) Sotapalveluksessa minulta tullaan vaatimaan, että annan kunnioitukseni ihmisille heidän sotilasarvonsa mukaan. Mutta tämäkin on ristiriidassa omantuntoni kanssa, jonka mukaan minun tulee pitää kaikkia ihmisiä tasa-arvoisina veljinäni, ja ainoa, jolle minun on antaminen erityinen kunnioitukseni, on näkymärön Jumala.
3) Sotapalveluksessa minulta tullaan vaatimaan, että harjoittelen käyttämään tappoaseita, jotka ovat tarkoitetut lähimmäisteni surmaamiseen. Mutta nämä lähimmäisethän ovat minun veljiäni, jotka on luotu samanlaisiksi kuin minä itsekin. Siksi minun täytyy koettaa olla heille esimerkkinä hyvissä teoissa. Kuinka voin siis suostua siihen, että ryhdyn heitä tappamaan tai harjoittelemaan sellaista. Tässä kieltäytymisessäni tappamasta on omantuntoni yhtä Jumalan selvän käskyn kanssa.
Sen tähden, ja koska en missään tapauksessa voi muuttaa vakaumustani, minä päättävästi kieltäydyn sotapalveluksesta samoinkuin edessä olevista kutsunnoista.
Lohja, toukokuun 31. päivänä 1902.
Kunnioittaen
Nestori Savander
Vastaa