Eilisessä Hufvudstadsbladetissa oli juttu 71-vuotiaasta kosovonalbaani Latifi Halidesta, jota ollaan karkoittamassa lähipäivinä Suomesta. Vanhus on asunut Porvoossa sukulaistensa luona puolitoista vuotta. Hänellä ei ole läheisiä sukulaisia Kosovossa ja hänen toinen kätensä on halvaantunut.
Oleskeluluvan eväämistä perustellaan sillä, ettei hän ole hakenut oleskelulupaa kotimaastaan. Sairaan vanhuksen karkoittaminen Pristinaan ja pompottaminen entisen sotavihollisen pääkaupunkiin tuntuu kohtuuttomalta.
Kyseinen pykälä on tälläisissä tilanteissa täysin absurdi, ja ulkomaalaisvirasto soveltaa sitä jääräpäisen kirjaimellisesti.
Itsellänikin on kokemusta asiasta. Avopuolisoni sai kielteisen oleskelulupapäätöksen tammikuussa 2004 samoilla perusteilla kuin Halide. Vuoden päivät milloin missäkin turistiviisumeilla asuttuamme hän haki oleskelulupaa kotimaastaan USA:sta alkuvuonna 2006, ja palasi Suomeen odottamaan päätöstä.
Sadan kilometrin päässä kotoamme sijaitsevan ulkomaalaisviraston tehtyä myönteisen b-lupapäätöksen he vaativat, että Sally käy noutamassa kyseisen paperin toiselta puolelta maapalloa, Los Angelesista, koska sääntöjen mukaan oleskelulupaa pitää paitsi anoa, myös fyysisesti noutaa hakijan kotimaasta.
Nyt hänellä on vuoden oleskelulupa, mutta b-lupakäytännön mukaisesti ei kuitenkaan työnteko-oikeutta.
Olen rikas, korkeasti koulutettu, valkoihoinen ja minulla on vakituinen työpaikka. Silti avopuolisoni prosessi oli meille raskas, kallis, nöyryyttävä ja kaikin puolin naurettava.
Mitä se sitten on suomea osaamattomalle, sotatraumojensa kanssa vieraaseen kulttuuriin paenneelle pakolaiselle?
Ihmisoikeusrikkomus, on sana mikä tulee ensimmäisenä mieleen.
Meillä olisi varaa olla humaanimpiakin.
PS. Ohessa kolme juttua Latifi Halidesta (kukin lehti muuten kirjoittaa hänen nimensä eri tavalla):
Hufvudstadsbladet 8.2.2007:
Förlamad och beroende men får inte stanna
Uusimaa 2.2.2007: Albaanivanhuksen kohtalo koskettaa monia ihmisiä
Borgåbladet 26.1.2007: Utvisning nära för sjuklig åldring
Vastaa