Vieraillessani joulun alla etelänaapurissamme Eestissä sattui hotellin televisiosta tulemaan useita väkivallattomasta vastarinnasta kertovia dokumenttejä. Pitkin päivää, ja vielä pitkin seuraavaakin päivää Ruotsin TV8 lähetti seitsemän lyhyttä dokumenttielokuvaa jotka kertoivat Intiasta 30 – 40 -luvulla, Tanskassa toisen maailmansodan aikana, Yhdysvalloista 60 -luvulla, Chilestä ja Puolasta -80 luvulla sekä Etelä-Afrikasta ja Eestistä 90 -luvulla.
Innostuin kun tajusin, kuinka yleistä tällainen toiminta on itse asiassa ollut. Mieleeni tuli heti lisää esimerkkejä: Suomessa sitä harrastettiin sortokausien aikana muun muassa kutsuntalakkojen merkeissä, Etelä-Arfikassa Mahatma Gandhin johdolla muutamia vuosia myöhemmin ajettaessa intialaisten siirtotyöläisten oikeuksia, Pohjois-Rhodesiassa, nykyisessä Sambiassa, 60-luvulla Cha Cha Cha -vallankumouksen merkeissä ja Tsekoslovakiassa vuonna 1968 Neuvostoliiton miehitystä vastuttaessa.
Otin tehtäväkseni koota asiasta luennon, mutta laiskana miehenä laitoin kuitenkin siviilipalvelusmiehet töihin. Ilmoitin epätavallisen suurilukuiselle erällä 2007/01, että koulutusjakson teemana olisi väkivallaton vastarinta. Parin suostuttelupuheenvuoron jälkeen sain koottua kolmisenkymmentä vapaaehtoista, jaoin heidät seitsemään ryhmään ja annoin tehtäväksi materiaalin etsimisen, esitelmän pitämisen ja suomenkielisen Wikipedian päivittämisen.
Tänään esitelmät on pidetty ja osa projektin tuloksista nostettu kaiken kansan nähtäville. Täydellinen se ei ole, mutta ei se taida olla Wikipedian ideakaan. Käykää siis lukemassa, ja jos paremmin tiedätte, niin myös lisäämässä ja korjaamassa.
Vastaa