”Elämäsi on rajallinen, joten älä tuhlaa sitä elämällä jonkun muun elämää. Älä takerru dogmeihin, sillä se olisi muiden ajattelun mukaan elämistä. Älä anna muiden ihmisten mielipiteiden metelin vaientaa sisäistä ääntäsi. Ja ennen kaikkea, kerää rohkeutta seurata sydäntäsi ja intuitiotasi. Jotenkin ne tietävät, miksi sinä haluat tulla. Kaikki muu on toissijaista.”
Paluumatkalla Suomeen katsoin Apple-yhtiön toimitusjohtajasta ja toisesta perustajasta, Steve Jobsista (1955-2011) kertovan elokuvan. Paitsi Apple-yhtiön perustamisessa (vuonna 1976 hänen vanhempiensa autotalliin), Jobs oli ratkaisevassa asemassa niin Macintosh-tietokoneen kehittämisessä, Pixar-yhtiön luomisessa kuin iMacin, iPodin ja iPhonen keksimisessäkin.
Elokuvan mukaan Jobs oli intohimoisesti maailman muuttamiseen suhtautuva, työssän visionäärinen, alaisiaan innostava, nerokas ja optimistinen keksijä, mutta samalla vaikea työkaveri ja hankala partneri. Itsekäs sekä hyvässä että pahassa. Hän pystyi alussa olevan lainauksen mukaisesti elämään dogmeihin tarttumatta ja seuraamaan sydäntään ja intuitiotaan antamatta muiden mielipiteiden haitata menoa.
Mutta näin tehdessään hän myös toisinaan jyräsi alleen niin ystävät, työkaverit kuin perheensäkin. Niinkö siinä aina käy? Ovatko kaikki maailmaa muuttavat visionäärit kotonaan hankalia tapauksia? Ajankäytöllisesti kiistämätön tasiasia kieltämättä on, että mitä enemmän panostaa työhönsä, sitä vähemmän jää aikaa perheelle ja ystäville. Mutta luulisi, että sen ei:n sanomisenkin voi tehdä oikein ja väärin.
Steve Jobsin elämä ei ollut täydellinen, mutta inspiroiva, mielenkiintoinen ja opettavainen taatusti. Yllä olevassa klipissä – joka ei siis ole kyseisestä elokuvasta vaan oikeasta elämästä – Jobs kertoo kolme opettavaista tarinaa. Kukaan ei halua kuolla, hän sanoo, ja kertoo tietävänsä tämän, koska oli juuri hiljattain toipunut syöpäleikkauksesta. Silti, hän jatkaa, kuolema on elämän nerokkain keksintö. Se on elämän uudistaja. Se raivaa tieltä vanhaa tehdäkseen tilaa uudelle. Juuri kuolevaisuutemme takia elämä on arvokasta. Jokaisen päivän kannattaa elää kuin se olisi viimeinen, sillä eräänä päivänä se todella on sitä.
Vastaa