Stefan Einhorn
Omistettuaan elämänsä ihmisyyden ongelmalle englantilainen filosofi ja kirjailija Aldous Huxley joutui hiukan nolona tunnustamaan, ettei hänellä ollut antaa muuta elämänohjetta ihmiskunnalle kuin että ”yrittäkää olla vähän kiltimpiä.”
Ruotsalainen syöpälääkäri Stefan Einhorn on kirjoittanut aiheesta kirjan nimeltä Aidosti kiltti. Kirjan yksi pääteemoista on sen todistaminen, että kiltteys kannattaa. Kiltteyden avulla menestymme: saamme ystäviä, arvostusta, tunnemme itsemme tärkeäksi, onnistumme yhteistyössä, samme kiitosta ja vältämme konflikteja, huonoa omaatuntoa ja ympäristön arvostelua.
Einhornin ei ymmärrä ajatusta, että itsekkyys ja hyvyys olisivat toistensa vastakohtia. Eihän kiltteys itseä kohtaan sulje pois kilteyttä muita kohtaan. Päinvastoin, yksi parhaista tavoista olla kiltti itselleen on olla kiltti muille.
Yhteiskunnassamme on järjestelmävirhe. Jokaisen pitää selvitä omin neuvoin. Ei saa vaivata muita eikä toisten asioihin saa sekaantua. Tämä on tietenkin virheajatus, koska elämme yhteiskunnassa, jossa ihmiset ovat valtavan riippuvaisia toisistaan – paljon enemmän kuin entisaikoina, jolloin jotkin pikkuryhmät saattoivat olla enemmän tai vähemmän omavaraisia. Voisimme aivan yhtä hyvin hyväksyä riippuvuutemme toisista ihmisistä, ottaa vastaan tarvitsevamme avun ja auttaa silloin kun meitä tarvitaan.
Ihmisellä on suuri tarve tuntea itsensä tarpeelliseksi. On mukavaa neuvoa turisteja, auttaa eksyneitä ja tietää kun kysytään. Lasten kasvattamisesta nyt puhumattakaan. Kuitenkin, kun tarvitsemme apua, epäröimme aivan liian usein. Hiljattain tarvitsin autoa lainaksi. Pitkään mietittyäni lähetin eräälle ystävälleni tekstiviestin. Heillä ei ollut mahdollisuutta lainata autoa, mutta vastausviesti päättyi sanoihin ”kiitos kun kysyit.”
Mistä hän minua kiitti? Olin pelännyt vaivaavani, mutta eikö juuri ystävien auttaminen, luottamuksen antaminen ja saaminen, ole yksi elämän parhaista asioista?
Einhorn näkee kiltteyden olevan yksi älykkyyden laji.
Eettinen älykkyysosamäärämme kuvaa kykyämme tehdä hyvää. Tämä kyky on osittain peritty ja osittain kehittynyt varhaisten lapsuusvuosien aikana. Mutta tätä kykyä voimme myös kehittää elämämme aikana. Riipumatta aiemmasta eettisen älykkyysosamäärämme tasosta voimme kaikki jatkuvasti kehittyä tällä alueella. Ja se on tärkeä älykkyyden alue, koska se vaikuttaa perustavanlaatuisesti siihen, kuinka elämässä menestymme.
Einhornin mukaan yksi menestyksen tärkeimmistä kriteereistä on, että elämä tuntuu merkitykselliseltä. Tähän päätyäkseen hän käy läpi tukun tutkimuksia sekä kaikki ne yhdeksi lauseeksi tiivistävän vessan seinäkirjoituksen: ”En ole koskaan tavannut ketään, joka kuolinvuoteellaan olisi toivonut, että olisi viettänyt enemmän aikaa töissä.”
Uskontokatsauksessaan kirjailija käy läpi eri uskontojen kultaiset säännöt ja korostaa surullisen usein unohdettua teemaa, joka on keskeistä niin taolaisuudessa kuin Uuden testamentissakin, ja jonka juutalaisten Talmud tiivistää kauniisti: ”Rakkaudellinen hyvyys on lakeja suurempi, ja anteliaisuus on enemmän kuin kaikki seremoniat.”
Ajatus on tärkein -sananparsi ei kuulu Einhornin suosikkeihin, vaan hän korostaa tekojen merkitystä. Tukea tälle hän on löytänyt muun muassa Jaakobin kirjasta: ”Mutta etkö sinä tyhjänpäiväinen ihminen tahdo tietää, että ilman tekoja usko on hyödytön?”
Einhorn korostaa, ettei aitoa kiltteyttä pidä sekoittaa selkärangattomaan myötäilyyn. Päinvastoin, aito kiltteys vaatii itsenäistä ajattelua ja rohkeutta seistä oikeaksi katsomiensa asioiden takana. Kanssaihmiselle täytyy uskaltaa huomauttaa nolostakin asiasta, eikä surevaa saa jättää yksin vain siksi että arvelee tämän haluavan olla rauhassa.
Kuva: S. Armbrecht
Mutta valitettavan usein ihmisiltä puuttuu tällaista rohkeutta, ainakin jos on Einhornin viittaamiin tutkimuksiin on uskominen. Eräässä tutkimuksessä ihmisiltä kysyttiin, kumpi viiva on pidempi, ja 99% vastaajista tunnisti pidemmän viivan. Kun tutkittavien joukkoon ujutettiin väärin vastaavia ”tutkittavia”, kolmasosa oikeista tutkittavista lakkasi uskomasta omia silmiään! Vielä surullisempaa luettavaa oli Stanley Milgramin tottelevaisuuskoe 1960-luvulta. Tuossa kokeessa saatiin selville, että 65% koehenkilöistä oli kokeenjohtajan käskystä valmis antamaan toiselle ihmiselle kuolettavaksi luulemansa sähköiskun.
Einhorn puuttuu myös Anthony de Mellolta ja Marcus Aureliukselta tuttuun teemaan, kiukunhallintaan. ”Vaikka kokisimmekin toisten kohdelleen meitä väärin – vanhempiemme, työtovereittemme tai toisten autoilijoitten – me itse päätämme, ryhdymmekö tunteidemme avuttomiksi uhreiksi vai pyrimmekö itse hallitsemaan elämäämme.” Vaikka emme pystyisikään hallitsemaan kiukkuamme, voimme kuitenkin aina päättää olla muuttamatta tuota tunnetta toiminnaksi.
Jos konflikti näyttää kuitenkin olevan kehittymässä, Einhornilla on sen välttämiseksi hyvin käytännöllinen ohje: mene ja kysy toiselta osapuolelta neuvoa, mitä pitäisi tehdä. Vastapuoli tuntee itsensä tärkeäksi, ei koe sinua uhaksi ja jos hyvin käy – yrittää uuden vastuunalaisen roolinsa myötä nähdä tilanteen kaikkien osapuolten kannalta.
Kustantaja: Otava
Kustannusvuosi: 2007
ISBN: 9789511211464
Alkuperäinen nimi: Konsten att vara snäll
Vastaa