Tämänaamuisessa Ylen radiouutisissa sain kuulla Egyptin hallituksen kampanjoista ateismia vastaan Egyptissä. Ilmiö ei ole uusi, vaan jo koulukirjoissa lapsille opetetaan, millä argumenteilla vastata ateistille hänen kieltäessään Jumalan olemassaolon.
Nyt tilanne on entisestään sähköistynyt, raportin perusteella hallituksen toimia voinee nimittää jo ateismivainoiksi. Erään haastatellun mukaan kyse on hallituksen pyrkimyksestä siirtää huomio pois päivänpolitiikasta.
Meille uskonnon- ja vakaumuksenvapauden keskellä eläville koko touhu vaikuttaa vähintäänkin vinksahtaneelta. Haastateltu lienee oikeassa, tälläkin kertaa uskontoa käytetään politiikan keppihevosena.
Mutta kumpi osapuoli on oikeassa, onko Jumala olemassa vai ei?
Vastaus riippuu Jumalan määrittelystä.
Lienemme yksimielisiä siitä, ettei Jumala ole pilven laidalla istuva harmaapartainen herra salama kädessään. Lienemme myös yksimielisiä siitä, että mikäli määrittelemme Jumalan rakkaudeksi, Jumala on olemassa.
Ongelmana kysymykseen vastaamisen kannalta on, että juuri kukaan ei määrittele Jumalaa näin yksiselitteisesti. Itse kullekin meille se Jumala, johon uskomme, tai se Jumala, johon emme usko, on jotain noiden kahden ääripään määrittelyn väliltä.
Ruotsin entinen arkkipiispa K. G. Hammar on kirjoittanut, että Jumala ei ole määriteltävissä. Jumala on hänen mukaansa kaikkien määrittelyiden ulkopuolella.
Miten voimme keskustella – saati sitten väitellä – sellaisen olemassaolosta, jota emme voi määritellä?
Ehkä meidän ei tarvitsekkaan keskustella, tai ei ainakaan väitellä asiasta. Ehkäpä kysymys onkin subjektiivinen.
Uskonnoton tiedemis Kari Enqvist sanoi radiossa asiasta keskusteltaessa, että hänen mielestään uskonnossa on kysymys siitä, herättävätkö jotkut tietyt rituaalit ihmisessä pyhyyden tunnetta vai eivät. Toisissa ne herättävät, toisissa ei.
Asiasta on turha väitellä. Intellektuellisessa mielessä ristiriitaa ei ole.
Hyvin samantyylisesti asiaa käsitteli aikoinaan suomalainen teosofi Pekka Ervast kirjassaan Kalevalan avain. Hänen mukaansa kirja on pyhä silloin, kun se herättää lukijassa pyhyyden tunteen.
Vastaa