Tässä ensimmäiset vastaukseni kansalaisjärjestöjen yhteiseen Maailmantalouden tekijät -vaalikonekysymyksiin.
1/12. Varallisuuden keskittymiseen harvoille on puututtava, jotta taloudellinen eriarvoisuus vähenisi.
Lähde: UNICEF & Rolling Alpha.
Täysin samaa mieltä. Se, että rikkain prosentti omistaa lähes puolet maailman varallisuudesta, on raskas todiste nykyjärjestelmän epäonnistumisesta. Näin suuresta tuloerosta ei hyödy kukaan, ei edes rikkain prosentti. Näin epätasa-arvonen maailma on turvaton, ja rikkaimmankin prosentin aito onnellisuus on saavutettavissa vasta kun kaikkein kurjimmassakin asemassa olevien perustarpeet on tyydytetty.
Suomessa on lainsäädännön ja verotuksen avulla ylläpidettävä jatkossakin pohjoismaista hyvinvointiyhteiskuntaa ja kehitettävä sitä edelleen. OECD:n hiljattain julkaiseman taloustieteellisen tutkimuksen mukaan liian jyrkät tuloerot ovat myös esteenä talouskasvulle.
2/12. Sosiaalisesti ja ekologisesti kestävää taloutta edistetään ensisijaisesti kuluttajien valinnoilla, ei sitovalla yritysvastuulainsäädännöllä.
Täysin eri mieltä. Valistuneet kuluttajavalinnat ja yritysvastuulainsäädäntö eivät ole toisiaan poissulkevia vaihtoehtoja, vaan kumpaakin tarvitaan. Näistä jälkimmäinen on ilmastonmuutoksen torjunnan ja globaalin oikeudenmukaisuuden toteutumisen kannalta tärkeämpi. Koska suuryritykset toimivat globaalisti, sitovaa yritysvastuulainsäädäntöä tarvitaan myös kansainvälisellä tasolla. Kansainvälinen oikeus on vasta syntymässä, ja sitä on edelleen kehitettävä nykyistä vakavammin.
3/12. Kehitysyhteistyötä tarvitaan edelleen.
Täysin samaa mieltä. Kehitysyhteistyötä tärkeämpää on tehdä kansainvälisestä kaupasta oikeudenmukaista. Tällä hetkellä rahavirran suunta on moninkertaisesti suurempi köyhistä maista rikkaisiin kuin toisin päin. Syy tähän on ennen kaikkea luonnonvarojen omistussuhteissa, aseostoissa ja velkakierteessä.
Mitä kehitysyhteistyöhön tulee, niin tällä hetkellä pidämme itsellämme 99,52% bruttokansantuotteesta, mikä on liikaa. Kehitysyhteistyövarojen korottaminen 0,7 prosenttiin bkt:stä on yksi tärkeimmistä poliittisista päämääristäni.
Apuriippuvuus on todellinen ongelma, ja sitä on kaikin keinoin vältettävä. Epäonnistuneet kehitysyhteistyöprojektit eivät ole syy kehitysyhteistyön lopettamiseen, vaan niiden parantamiseen ja tehostamiseen.
Oikeudenmukaisempi maailma on myös Suomen etu. Kestävä globaali turvallisuus voidaan saavuttaa vain pitämällä huolta siitä, että jokaisen maapallon ihmisen perustarpeet on tyydytetty. Ottaen huomioon hallussamme olevat keinot, teknologia ja varallisuus, tavoite on täysin realistinen. Puutetta on ennen kaikkea poliittisesta tahdosta. Aivan kuten suhteellisen tasa-arvoinen tulonjako ja oikeudenmukainen järjestelmä on tuonut Suomeenkin vaurautta, turvallisuutta ja vakautta, sama ilmiö toteutuu myös globaalisti.
4/12. Verovälttelyä tulee torjua velvoittamalla suomalaiset suuryritykset julkaisemaan maakohtaiset taloustietonsa.
Täysin samaa mieltä. Juuri tämänkaltaisia, rohkeita ja uusia avauksia tarvitsemme taistelussamme veroparatiiseja vastaan. Kannatan lämpimästi. Kehitysyhteistyö on nappikauppaa verrattuna veronkierron ja korruption aiheuttamiin kehityshidasteisiin.
5/12. Yrityksillä on oltava vastuu alihankintaketjuissaan tapahtuvista ihmisoikeusloukkauksista.
Täysin samaa mieltä. Tällaisen lainsäädännön luominen ei ole yksinkertaista eikä ongelmatonta, mutta olisi syytä selvittää, missä määrin sen voisi toteuttaa. Parannettavaa on myös kansainvälisten suuryritysten yrityskulttuurissa. Sekä kulttuurisesti että lainsäädännöllisesti meidän on syytä korostaa, että jokaisella toimijalla, oli se sitten yksilö, yritys tai valtio, on moraalinen vastuu toimistaan.
6/12. Suomen on liityttävä eurooppalaiseen rahoitusmarkkinaveroon, vaikka kaikki EU-maat eivät olisi mukana.
Täysin samaa mieltä. Rahoitusmarkkinaveron kaltaisia ratkaisuja finanssitalouden ongelmiin on kehitelty jo 1970-luvulta lähtien. Vuonna 2012 sen toteutuminen Euroopassa oli historiallisen lähellä, ja on erittäin valitettavaa ettei Suomen hallitus lähtenyt tähän mukaan. Pystyäksemme vähentämään köyhyyttä, torjumaan ilmastonmuutosta, rajoittamaan asekauppaa ja korjaamaan kansainvälisen finanssijärjestelmän valuvikoja, yksittäisten maiden on toimittava epäitsekkäästi, koko maapallon etua ajatellen. Tästä syystä kannatan rahoitusmarkkinaveroon liittymistä, vaikka kaikki EU-maat eivät olisikaan siinä mukana.
Vastaa