Batulo Essak, Janne Länsipuro ja Kaisa Leka.
Viimeviikkoinen onnellisuuskeskustelu ja Marja Mattlarin konsertti täällä Tikankolossa onnistui yli odotuksen. Mukana olivat alla olevan sarjakuvan piirtänyt Kaisa Leka, Janne Länsipuro, Batulo Essak sekä laulaja Marja Mattlar.
Yleisöä oli juuri sopivasti, hiukan vajaat kolmekymmentä, ja keskustelijat nauttivat kun saivat vaihteeksi jutella jostain hiukan syvällisemmästä kuin prosenteista, veroista ja rahansiirrosta.
On sääli, että tämäntyyppisiä vaalitilaisuuksia järjestetään niin harvoin. Luulisi äänestäjiä kiinnostavan, minkälaiset arvot ehdokkailla on vaalikoneiden mielipideryöppyjen takana.
Somalialaistaustaisen, Lapinjärvelläkin asuneen Batulo Essakin mukanaolo toi keskusteluun tuiki tärkeän perspektiivin. Afrikkalainen iloisuus ja tästä hetkestä nauttiminen ei todellakaan ole mikään myytti, sen Batulo todisti omalla olemuksellaan ja useilla esimerkeillään.
Kun hän kertoi Lapinjärvelle ajaessaan saaneensa Somaliasta puhelinsoiton, että hänen äitinsä taloon oltiin hyökätty ja hänen portinvartijana toiminut serkkunsa oli saanut tulituksessa surmansa, loksahti ainakin minun niin sanotut surut ja murheet kerralla oikeaan perspektiiviin.
Miksi aina käy näin? Miksi käytämme tämän rajallisen ja lyhyen elämämme pyörittelemällä päässämme täysin mitättömiä, suorastaan tekaistuja murheita, estoja, pelkoja ja kaunoja? Miksi tämän oppinen on niin vaikeaa?
Toisinaan tuntuu, että asennekysymyksissä tarvitsemme kehitysapua Afrikasta vähintään yhtä kipeästi Afrikka kaipaa sitä meiltä.
Itsekeskeisyys, kiireys, stressi sekä rahan, tavaran ja menestyksen himoitseminen pitävät meitä talutushihnassa niin, että emme ehdi elää, oli keskustelijoiden vankka mielipide. Tästä seuraa yksinäisyyttä, masentuneisuutta, itsemurhia, syömishäiriöitä ja alkoholisimia. Hyvinvointivaltiossamme valtio voi hyvin, mutta ihmiset huonosti.
Marja Mattlar kruunasi illan.
Mikä tekee keskustelijat onnellisiksi, oli keskustelutuokion viimeinen kysymykseni. Vastauksissa oli paljon yhteistä: luovuus, rakkaus, vapaaehtoistyö, oman vajavaisuuden tunnustaminen, toisten antaminen, kommunikointi, ystävät, lapset, mielekäs työ sekä – Batulon äidin tapauksessa – kymmenen vatsan päällä hyppivää lastenlasta.
Tästä on hyvä jatkaa. Ensin todeta, mikä tekee itse kunkin onnelliseksi, ja sitten pyrkiä sitä kohti.
(Batulo ei ole tällä kertaa ehdokkaana. Helsinkiläisille suosittelen Zahra Abdullahin äänestämistä, hänellä on realistiset läpimenomahdollisuudet, mutta tarvitsee kipeästi ääniä. Janne ja Kaisa ovat ehdolla Uudenmaan vaalipiiristä.)
Vastaa