Mikä on tehokkain keino vähentää köyhyyttä? Tehoaako kehitysyhteistyö? Tällä kertaa Rauhacast paneutuu kehitystalouteen. Timo Virtalan haastateltavana on Aalto-yliopiston kehitystaloustieteen työelämäprofessori Ritva Reinikka.
Yläkuvassa maailman väestönkasvu vuodesta 1820 ja äärimmäisessä köyhyydessä elävien määrä maailmanpankin tilastojen perusteella. Ketä saamme kiittää näin erinomaisesta kehityksestä: kapitalismia, kommunismia vai kehitysyhteistyötä?
(Teksti jatkuu podcast-upotuksen jälkeen.)
Pandemian pyörteissä Maailmanpankki on osoittautunut arvonsa
COVID-19 -kriisiin reagoidessaan Maailmanpankki on vastannut kehitysmaiden joka suunnalta tulleisiin pyyntöihin voimakkaasti ja nopeasti, sanoo Aalto-yliopiston kehitystaloustieteen työelämäprofessori Ritva Reinikka.
“Kriisissä nämä järjestöt ovat ihan välttämättömiä. Bilateraalimaat, mukaan lukien Suomi ja Saksa, ovat kääntyneet sisään päin, niillä on oma kriisi hoidettavana ja rajat on suljettu. Jos näitä kansainvälisiä toimijoita, kuten Maailmanpankkia, Kansainvälistä valuuttarahastoa ja alueellisia kehityspankkeja ei olisi, köyhillä mailla ei olisi tällaisissa tilanteissa ketään, kenen puoleen kääntyä.”
Harva suomalainen tuntee Maailmanpankin niin hyvin kuin Reinikka. Hän on työskennellyt siellä yli kaksi vuosikymmentä toimien muun muassa maajohtajana ja Maailmanpankin Afrikan inhimillisen kehityksen ohjelman johtajana. Afrikka ja sen kehityskysymykset ovat olleen Reinikan uran keskiössä hänen uransa alusta lähtien. Maailmanpankin lisäksi hän on työskennellyt ulkoministeriön kehitysyhteistyöosastolla, Unicefin palveluksessa Lesotossa ja kirjoittanut väitöskirjansa Oxfordissa, Afrikan talouksien tutkimuslaitoksella. Lisäksi hän on toiminut viisi vuotta Ugandan maaekonomistina.
Afrikan COVID-19 tilannetta Reinikka on seurannut etupäässä seminaareihin osallistumalla ja podcasteja kuuntelemalla. Suomen lehdissä Afrikan tilanteesta puhutaan vähän, minkä voi tulkita myös hyvänä merkkinä: Equadorin Guayaquilin kaupungin kaltaiselta katastrofilta ollaan mitä ilmeisimmin vältytty. Selkeää vastausta kysymykseen, missä Afrikan COVID-19 tilanteen suhteen mennään ja minne ollaan menossa, Reinikalla ei ole tarjota.
“Vaikuttaa kuitenkin siltä, että Afrikka reagoi todella nopeasti tähän pandemiaan. Näillä mailla on paljon kokemuksia viruksia vastaan taistelemisesta, läntisellä Afrikalla erityisesti Ebolasta ja eteläisellä Afrikalla erityisesti HIV:stä.”
Erityisesti Etelä-Afrikassa sulkutoimet ovat olleet todella dramaattiset. Afrobarometrin mukaan presidentin suosio ei ole laskenut, vaikka sekä tupakan että alkoholin myynti on kielletty. WHO:lla oli hurjia ennusteita aikaisemmin, näyttää siltä että ne eivät ole toteutuneet ainakaan vielä.
Reinikka pohtii, voisiko Afrikan väestön nuoruudella olla asian kanssa tekemisistä. “Yli 65-vuotiaita on vain 2-3 prosenttia, kun Italiassa vastaava luku on 23 prosenttia.”
Monet pelkäävät että talousvaikutukset tulevat olemaan vielä dramaattisempia kuin terveysvaikutukset. Toisaalta ilman sulkutoimenpiteitä sekä inhimillinen että taloudellinen hinta olisi todennäköisesti vielä suurempi. “Afrikan taloudet ovat kasvaneet 25 vuotta yhtäjaksoisesti. Nyt tulee lama. Tämä on ihan uusi tilanne. Afrikkaan on iskenyt nyt monta negatiivista shokkia yhtä aikaa.”
Valtiokapasiteetti ja kansalaisyhteiskunta
Hyvinkin optimistisen kuvan Afrikan ja koko maailman kehityksestä antaa Karoliinisessa instituutissa ja Uppsalan yliopistossa kansainvälisistä terveyskysymyksistä aikoinaan luennointut, helmikuussa 2017 edesmennyt Hans Rosling, ja hänen kirjansa Faktojen maailma. “Roslingin havainnolliset esitykset ovat kerrassaan mieleenpainuvia”, kommentoi Reinikka. “Eihän kukaan ole tehnyt tilastoja niin mielenkiintoisia.”
Roslingin kirjoissaan ja Ted-luennoillaan esittelemien tilastojen mukaan äärimmäisessä köyhyydessä elävien ihmisten osuus maapallolla on puolittunut kahdessakymmenessä vuodessa. Hurjasta elintason paranemisesta kertoo myös aliravittujen suhteellinen osuus: 1970-luvulla 28% maailman väestöstä oli aliravittuja, nykyisin enää 11 %.
Maailman keskimääräinen eliniänodote on noussut toisen maailmansodan jälkeen 45 vuodesta yli 70 vuoteen, kun taas maailman hedelmällisyysluku on pudonnut viidestä 2,2:een. Luonnonkatastrofeissa vuosittain kuolevien määrä on laskenut sadassa vuodessa alle puoleen. Yli 80% maailman yksivuotiaista on rokotettuja, ja yli 80%:lla maailman ihmisistä on pääsy sähköverkkoon.
Ketä saamme kiittää näin erinomaisesta kehityksestä: kapitalismia, kiinalaista kommunismia vai kehitysyhteistyötä?
“Teollistuminen on muuttanut elämää hurjasti. Sitä ennen ei ollut talouskasvua. Tilanne oli hyvin stagnatisoitunut. Mutta teollistumisen aika, joka alkoi parisataa vuotta sitten Englannista, sen myötä on tullut talouskasvu, monet uskomattomat innovaatiot ja mahdollisuudet.”
Ritva Reinikka painottaa ihmisten luomien instituutioiden merkitystä. Sitä, miten kansalaisten ääni kuuluu ja heijastuu siihen, mitä vallanpitäjät tekevät. Etelä-Korea, joka Korean sodan jälkeen oli yksi maailman köyhimpiä maita, on tästä hyvä esimerkki.
“Etelä-Koreassa vallan tasapaino vahvan valtion ja kansalaisyhteiskunnan välillä oli sellainen, mikä sai sen hyvään sykliin menemään eteenpäin.” Aluksi valtiovalta oli hyvin autoritäärinen, mutta demokratian nousussa auttoi voimakas kansalaisyhteiskunta, joka pystyi pitämään yhä paremmin vallanpitäjiä kontrollissa.
Samaan aikaan Ghanassa ei annettu yksityissektorin kehittyä, ja Etelä-Korea karkasi kauas Ghanan kehityksestä. Mutta Reinikka on myös Ghanan suhteen toiveikas. Toivekkuuteen antaa syytä muun muassa säännölliset Afrobarometri-mielipidemittaukset, josta afrikkalaisten ääni tulee hyvin kuuluviin. “Ghana on nykyhetkessä hyvin voimakkaasti demokratisoitunut ja oppositio on voimakas. Tulee positiiviselle mielelle, että asiat menevät eteenpäin.”
Toisin sanoen sekä kansalaisyhteiskunnalta että valtiolta täytyy löytyä kapasiteettia. “Niiden kummankin täytyy kasvaa ja kehittyä ja kansalaisyhteiskunnan täytyy pitää kontrollissa sitä valtiota, ettei siitä tule despootti.”
Kehitysyhteistyö toimii, mutta ei ole ratkaiseva tekijä
Entä mikä on kehitysyhteistyön merkitys tässä kaikessa? Vuonna 2015 Ritva Reinikka laati ulkoministeriölle selvityksen Suomen kehitysyhteistyön tehokkuudesta. Selvityksen tavoitteena oli katsoa, onko Suomen avustuksella vaikutusta kehitysmaiden kehitykseen.
“[Afrikan] taloudet on nyt kasvaneet 25 vuotta yhteen menoon. Kuinka paljon siitä on kehitysysavun osuutta, sitä on todella vaikea sanoa. Mutta sen olen oppinut, että jos se maa itse ei halua kehittyä, jos sillä ei ole omia reformi-ihmisiä, jotka haluaa muutosta, ei kehitysapukaan sitä yksin saa aikaiseksi. Mutta silloin kun se yhdistyy tällaiseen uudistajamieliseen, sekä teknokraatteihin että poliitikkoihin, silloin sillä on iso merkitys, se vauhdittaa asioita.”
Kuuntele Rauhacast!
Rauhacast on Rauhanliiton podcast-sarja, jonka vuoden 2020 EU:ta ja Afrikkaa käsittelevät jaksot tuotetaan yhteistyössä Sadankomitean kanssa. Niiden julkaisuun on saatu tukea Eurooppa-tiedottamisen valtionavuista.
Joko kuuntelit Rauhacastin aiemmat jaksot? Löydät ne Rauhanliiton sivuilta, SoundCloudista, Spotifysta ja Apple Podcastsista.
Timo Virtala
Rauhanliiton blogi tuo näkökulmia rauhanpolitiikkaan ja -kulttuuriin. Osana blogia julkaisemme Rauhacast-podcastia. Esitetyt näkökulmat eivät välttämättä vastaa Rauhanliiton näkemyksiä.
Vastaa