Sarajevolainen sähköinsinööri ja ystävät.
Tänään tapasimme Damirin, joka oli syntyisin kommunistisen Jugoslavian Kroatian osavaltiosta, opiskellut bostonilaisessa huippuyliopistossa ja työskentelee nykyisin Etyj:n Sarajevon toimistossa neuvonantajana.
Hänellä on amerikkalainen tyttöystävä, jota hän oli juuri viime viikolla ollut tapaamassa Roomassa. He eivät osaa päättää haluavatko asua Washington DC:ssä vai Sarajevossa.
Damir kertoo olevansa puoliksi katolinen, puoliksi muslimi ja kahdeksasosaltaan juutalainen. Nuorena hän vietti paljon aikaa juutalaisnuorten kanssa, koska ”heillä oli parhaat juhlat.”
Hän kertoi Sarajevon juutalaisten hallussa olevasta mittaamattoman arvokkaasta Haggadah –kirjasta, joka säilyi natsimiehityksen aikana museonjohtajan nokkeluuden ja muslimien yhteistyön ansiosta.
Natsien tullessa hakemaan kirjaa museonjohtaja oli sanonut sotilaalle, että heidän esimiehensä olivat jo käyneet hakemassa sen. Näin kirja saatiin viime hetkellä kuljetettua pois museosta ja piilotettua moskeijaan, josta natsit eivät sitä osanneet etsiä.
Etsiessäni tarinalle vahvistusta ja yksityiskohtia törmäsin Sarajevon juutalaisten hirvittävään kohtaloon toisen maailmansodan aikana: 14 000 juutalaisesta 12 000 tapettiin.
Ensimmäinen reaktioni oli ajatus, että puheet muslimien, kristittyjen ja juutalaisten yhteiselosta, puheet Euroopan Jerusalemista, sopusointuisesta rinnakkaiselosta ovat pelkkää puppua, toiveajattelua ja nostalgiaa.
Sarajevossa ei ole juutalaisia, sillä heidät tapettiin toisen maailmansodan aikana. Aivan kuten heidät tapettiin myös Krakovasta, Berliinistä, Varsovasta ja sadoissa muissa eurooppalaisissa kaupungeista.
He olivat eri näköisiä, pukeutuivat eri tavalla, kutsuvat Jumalaa eri nimellä, viettävät eri pyhäpäiviä, puhuvat eri kieltä ja kertovat lapsilleen eri satuja. Erilaisuutensa ansiosta heillä oli enemmistöstä poikkeava näkökulma ympäröivään todellisuuteen. Rikkauden sijaan jotkut näkivät tämän uhkana.
Onko ihmisen pelkuruudella ja typeryydellä mitään rajaa? Kuinka monta jälkeläistä 12 000 ihmistä olisi ehtinyt saamaan 65 vuodessa? Kuinka monta elämää, rakkautta, ideaa, taideteosta, teoriaa, ystävyyttä, sävellystä, maalausta, perhejuhlaa, onnellista hetkeä siinä menetettiin?
Balkanilla natseja olivat paitsi saksalaismiehittäjät, myös ”itsenäisen” Kroatian – johon myös Bosnia kuului – saaneet kroaatit. Kroaattinationalistit tappoivat suuren määrän juutalaisia, mutta vielä suuremman määrän serbejä, koska serbit ovat slaaveja. Ja nyt tulee typeryyden huippu: kroaatit ovat yhtä slaaveja kuin serbitkin.
Oikeuttaakseen hirmutekonsa kroaattinationalistit nojautuivat teoriaan, jonka mukaan kroaatit, toisin kuin serbit, olisivat alun perin peräisin nykyisen Iranin alueelta. Natsi-ideologian mukaan muinaisten iranilaisten jälkeläiset kun olivat rotuhierarkiassa korkeammalla kuin slaavit.
Bosnia a Short History –kirjan mukaan kumpikin kansanryhmä oli aikoinaan joko slaavilaisia kansoja jotka olivat saaneet iranilaisen eliittikastin, tai sitten iranilaisia kansoja jotka olivat saaneet slaavilaisia alamaisia. Joka tapauksessa kaksi slaavikansaa, joilla kummallakin on iranilaisia vaikutteita.
Nämä kaksi kansaa ovat jo muinaisista ajoista alkaen olleet läheisesti toisiinsa kytköksissä ja muuttivat samassa tahdissa Keski-Euroopan kautta Balkanille. Tullessaan 500 –luvulla Balkanille siellä oli jo valmiiksi heitä isompi slaavikansa. Ja kuulkaapas tätä:
”The major substratum of Slavs cannot be divided up into separate sub ethnic groups; so the whole project of inventing ancient ethnic divisions among their descendants is necessarily a futile one.”
Eli jotakuinkin niin, että kolmesta yllämainitusta slaavikansasta ei voi enää nykyisin erottaa alaryhmiä. Ennen slaavikansojen tuloa Balkanilla olivat sitä paitsi asuneet ainakin illyyrialaiset, roomalaiset lukuisine kansoineen, gootit ja avarit, jotka epäilemättä ovat kaikki jättäneet alueen nykyiseen väestöön geneettisen ja kulttuurisen jälkensä, kuten myös myöhemmin saapuneet frankit, romaanit ja sefardijuutalaiset. Tee siinä nyt sitten etnistä puhdistusta.
Kansojen ja kulttuurien sekoitusta on tapahtunut siis vuosituhansien ajan, ja edessämme istuva Damir on siitä elävä esimerkki.
Vuonna 2000 hän osallistunut Ruotsin Malmössä järjestettyyn suureen nuorisotapahtumaan. ”Se oli parasta mitä minulle on ikinä tapahtunut. Nuoria kymmenistä eri maista ja kulttuureista viettivät aikaa ja pohtivat maailman suuria kysymyksiä yhdessä.”
Myöhemmin hän osallistui samantyyppiseen, mutta pitkäaikaisempaan projektiin oman maansa sisällä. Eri etnisen taustan omaavia nuoria kokoontui yhteen tutustumaan ja tekemään yleishyödyllisiä töitä eri puolilla Bosnia-Hertsegovinaa.
”Kun menin serbialaiselle alueelle esittelin olevani bosniakki ja muslimi – olenhan sitä puoliksi – ihan vain että he saisivat nähdä ettei bosniakit ole sen kummempia kuin muutkaan ihmiset. Maalasimme kouluja, autoimme rakentamaan päiväkoteja ja muuta sellaista.”
Damir ja elefantti.
Sarajevossa tärkeintä Damirille on vuoristojen läheisyys. Ennen Etyj’ille työskentelyään hän toimi Green Visions –nimisen ekoturismiyrityksen matkaoppaana. Hän rakastaa luonnossa vaeltelua ja suosittelee sitä lämpimästi, tosin Bosniassa mukaan kannattaa ottaa matkaopas, sillä tietyt vuoristoalueet ovat yhä raivaamatta sodan aikaisista miinoista.
Aivan kuin kaupunkimatkaoppaammekin, myös Damir valitteli, että Bosnia-Hertsegovinan poliittisia uudistuksia jarruttaa se, että poliitikot hyötyvät nykyjärjestelmästä. Monimutkainen hallintojärjestelmä ja byrokratia työllistää heitä.
”Serbialaiset ja bosniakkipoliitikot ovat tunnustaneet minulle, että he ovat sopineet etukäteen mistä asioista väittelevät sotaisasti televisiossa, mutta väittelyn jälkeen he menevät yhdessä oluelle. He sanoivat tämän minulle, vaikka olen OECD:n työntekijä. He eivät välitä.”
Virallinen työttömyys Bosnia-Hertsegovinassa on yli neljäkymmentä prosenttia, mutta Damir epäili, että todellinen työttömyysaste on paljon pienempi, ehkä parikymmentä prosenttia. Tilastoharha johtuu harmaan työvoiman suuresta määrästä.
”Enkä yhtään ihmettele. Erilaisia veroja ja lupabyrokratiaa on niin paljon, että työnantajilta on käytännössä kielletty työntekijöiden palkkaaminen.”
Damir korostaa median merkitystä sekä hyvässä että pahassa. Hän ei usko että ihmisillä on mitään toisiaan vastaan. ”Otetaan vaikka joku serbialainen leipuri. Ei häntä kiinnosta vihanpito muita ihmisryhmiä kohtaan. Häntä kiinnostaa leipominen. Poliitikot vain saavat ihmiset vihaamaan toisiaan median avulla.”
Damir on optimistinen: jos median avulla on niin helppo saada ihmiset vihaamaan toisiaan, median avulla on yhtä helppoa saada ihmiset välittämään toisistaan.
Vastaa