Sarajevo 18.11.2009

laukussa_500px

Mistä hetkestä ihmiselämä lasketaan alkavaksi? Ajatuksesta, hedelmöityksestä vai synnytyksestä? Jostain tietystä hetkestä hedelmöityksen jälkeen? Jos kyllä niin mistä hetkestä? Kolme viikkoa, yksitoista viikkoa vai kolme kuukautta munasolun hedelmöittymisen jälkeen? Sekunnin tarkkuudella vai noin suurin piirtein?

En tiedä, eikä tiedä Prenociste Identico -hotellin vastaanottotiskillä työskentelevä nainenkaan. Seinällä olevan hinnaston mukaan hotelliyö maksaa 10 euroa per henkilö, mutta onko puolitoistavuotias henkilö?

Vastaanottovirkailija hakee hotellinomistajan paikalle ratkaisemaan kysymyksen, ja hän julistaa tylysti, ettei Oliver ole henkilö.

Henkilö tai ei, silti hän osaa jo kaiken näköistä. Osaa sanoa hei hei kolmella kielellä, kävellä etu- ja takaperin, lähettää lentosuukkoja, juosta pulujen ja kissojen perässä, koota lelunsa lattialta pieneen pahvilaatikkoon, huokaista syvään ja kävellä kädet selän takana kuin vanha mies. Myös rasittava matkakumppani hän osaa olla.

Karut olosuhteet ovat osa reppumatkustelun romantiikkaa. Kuten nyt tämä Prenociste Identico hotelli esimerkiksi. Kerta kaikkiaan surkea paikka, juuri sellainen jota aion suositella reppumatkaajille tarkoitetussa matkaoppaassani.

Alakerrassa majailevat hotellin työntekijät, sinne ei turisteilla ole asiaa, ei edes matkaoppaan kirjoittajalla, joten alakerta jääköön arvailujen varaan. Katutasossa on vastaanottotiski, vessa, suihku ja kaksi huonetta. Vastaanottotiski on rakennettu alakertaan vievien portaiden yläpäähän niin, että alakertaan menevän täytyy nostaa infotiski ylös alas päästäkseen.

Vessa on niin pieni, että laiha ihminen mahtuu juuri ja juuri pyörähtämään siellä ympäri. Tosin se ei ole tarpeellista eikä suositeltavaa, se ympäripyörähtäminen. Riittää kun avaa oven ja kävelee sisään ja peruuttaa ulos. Tai peruuttaa sisään ja kävelee ulos, ihan miten vaan, mutta turhaa pyörimistä kannattaa vältellä.

Suihkuhuoneeseen menevän oven ja suihkukopin välissä on tilaa niin vähän, että siihen mahtuu roikkumaan joko pyyhe tai vaatteet, mutta ei kummatkin. Valinnan vaikeutta lisää se, että hotellin tarjoama pyyhe on niin pieni, ettei se mahdu laihankaan ihmisen lanteiden ympärille.

Suihkukopin kaakeliseinän ja ikkunan välissä on erehdyttävästi ikkunalaudalta näyttävä tila, mutta jos siihen laskee shampoonsa, se katoaa hetkeksi kopsahtaen sitten kaakeleiden takana lattiatasolla, ikuisesti tavoittamattomissa, aikaisempien hotellivieraiden shampoopullojen, hammasharjojen ja saippuoiden seurana.

Seuraavassa kerroksessa huoneita on kolme, kuten kolmannessakin, ja vinttitasanteella kaksi. Vinttitasanteella olevissa huoneissa pitkä ihminen ei mahdu seisomaan, mutta kaksi sänkyä sinne mahtuu ihan hyvin, ja niiden väliin yöpöytä. Ainakin vinttikerroksen huoneet ovat suunnilleen sänkyjen pituisia.

Kun tähän huoneeseen kuvittelee parikymppisen reppumatkaajan täynnä seikkailunhalua, haasteen ja elämysten hakemista, mikäpä sen romanttisempaa.

Päivä kierretään kaupungilla ja ilta hengaillaan baarissa. Huoneeseen tullaan puoliltaöin nukkumaan ja siellä herätään juuri ennen uloskirjautumisaikaa, heitetään reppu selkään ja lähdetään valloittamaan seuraavaa kaupunkia, vuorta, maata tai maanosaa.

Jokainen yöpymisessä säästetty euro lisää matkan pituutta, ja jos suostuu elämään riittävän karuissa olosuhteissa ja riittävän niukalla ravinnolla, voi parhaassa tapauksessa palata idästä, vaikka lähti länteen.

Mutta jos tähän huoneeseen kuvittelee nälkäisen lapsen, pölyallergisen vaimon, perheensä elättämisestä huolestuneen isän ja sänkyjen väliin elefantin, kirahvin, jääkarhun, legoja, vaippoja, vauvanruokapurkkeja ja aivan liikaa matkatavaroita, siitä on romantiikka kaukana.

Minne sen epähenkilönkin laittaa nukkumaan? Sänkyjen yhdistäminen ei tule kysymykseen, koska silloin toinen sänky blokkaisi oven. Toisaalta sängyn siirtäminen seinän viereenkään ei onnistu, koska kyseessä on ullakkohuoneisto, jossa on vino katto.

Kotona Suomessa pohdin kustantajan kanssa mahdollisuutta kirjoittaa kirja siitä, millaista on reppumatkustelu vauvan kanssa. Kolmen päivän kokeilun jälkeen voisin ehdottaa sen sisällöksi esimerkiksi sanaa ”Vaikeaa,” tai miksei vaikka kokonaista lausetta: ”En suosittele”.


Kommentit

2 vastausta artikkeliin “Sarajevo 18.11.2009”

  1. Paavo T.

    Haha, huikea kuva Oliverista! Mies näyttää olevan erittäin tyytyväinen saavutukseensa.

    Tsemppiä hieman erilaiseen reppureissuun, toivottavasti on antoisa matka. Innolla odotan jo matkaoppaan lukemista, tuolla seudulla olisi mielenkiintoista käydä (ja nämä blogi-entryt vain lisäävät innostusta).

    Terkut myös Sallylle ja Oliverille. :)

  2. Laura

    Nauroin valtavasti tälle elävälle kirjoitukselle. Varmaankaan paikka ja tapahtumat eivät teitä itseänne paikanpäällä naurattaneet, mutta toivottavasti myöhemmin. Tämä epähenkilö-juttu oli vain paras. Ja mikä ihana kuva Oliverista!! Toivottavasti loppumatka sujuu ilman suurempia kommelluksia. Hyvää kotimatkaa!!!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.