Mitä on väkivallattomuus?

Joitakin vuosia sitten vanha nainen ajoi yksin autolla syrjäisellä seudulla Yhdysvalloissa. Nuori mies pysäytti auton, ja vaati aseella uhaten naista antamaan rahansa. Mummo katsoi aseella uhannutta miestä silmiin ja sanoi, että ”Jeesus on tässä autossa minun kanssani. Jos ammut minut, pääsen taivaaseen. Mutta sinä joudut helvettiin.” Ryöstäjä hämmentyi, laski aseensa ja lähti kävelemään poispäin. Vanhus ei kuitenkaan luovuttanut, vaan pyysi ryöstäjää tulemaan takaisin. He juttelivat ja tutustuivat, ja tutustumisen jälkeen vanhus antoi kaikki autosta löytämät rahansa, 10 dollaria, ryöstäjälle.

Mitä todennäköisimmin vanhus ei ollut tutustunut väkivallattomuuden teorioihin ja historiallisiin esimerkkeihin sen käytöstä, mutta silti hän toteutti väkivallattomuuden perusperiaatteita kohta kohdalta.

Ensinnäkin hän oli rohkea. Mohandas Gandhi arvosti rohkeutta niin korkealle, että piti jopa väkivaltaa parempana ratkaisuna kuin pelkuruutta. Tämä kävi ilmi useista kohdista hänen kirjoituksiaan ja elämäänsä.

Toisekseen ryöstetyksi tullut vanhus oli aktiivinen. Hänen tavoitteenaan ei ollut päästä tilanteesta mahdollisimman nopeasti pois, vaan hän näki nuoren miehen käytöksessä epäkohdan, jota ryhtyi korjaamaan. Väkivallattomuudessa on kyse juuri tästä: aktiivisesta puuttumisesta kokemiimme tai ympärillämme näkemiimme epäkohtiin.

Kolmannekseen vanhus teki eron – uskonnollista terminologiaa käyttääkseni – synnin ja synnintekijän välillä. Olemalla tottelematta ryöstäjää vanhus ilmaisi ettei hyväksynyt miehen tekoa, mutta juttelemalla hänellä hän antoi ymmärtää, että hyväksyi hänet ihmisenä. Näin toimimalla hän loi luottamuksen ilmapiirin, jonka turvin he päätyivät sovintoon. Väkivallattomassa toiminnassa tavoitteena ei ole vastustajan murskaaminen, vaan hänen tuleminen järkiinsä.

Neljännekseen hän ei käyttänyt väkivaltaa, eikä edes pyrkinyt nöyryyttämään vastustajaansa. Kyse on jostain päinvastaisesta. Filippiiniläiset, jotka toteuttivat väkivallattoman vallankumouksen vuonna 1986, kutsuivat sitä nimellä alaha dengal, mikä englanniksi tarkoittaa ”To offer dignity”, suomeksi kyse on jotakuinkin arvokkuuden antamisesta.

Hyvin tärkeää on heti tässä aluksi tehdä selväksi, että kyse on jostain enemmästä kuin vain tekniikasta tai taktiikasta. Kyse on voimasta. Taloustieteilijä ja rauhantutkija Kenneth Bouldingin mukaan ihmistenvälisessä vuorovaikutuksessa on olemassa kolmenlaista vallankäyttöä: pakkovaltaa, vaihtovaltaa ja eheyttävää valtaa. Väkivallattomuudessa on kyse Bouldingin mainitsemasta kolmannesta vallankäytön muodosta, eheyttävästä vallasta, jota esimerkin vanhus käytti kohdattuaan pakkovaltaan luottaneen ryöstäjän.

Kyse on siitä, että tehdään toiseen vaikutus omalla esimerkillä, rehellisyydellä, vilpittömyydellä ja rohkeudella. Saadaan toinen oivaltamaan jotain uutta.


Kommentit

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.