Madras, Intia, vuonna 1946. Kuva skannattu Peter Ruhen kijasta Gandhi.
Mohandas ”Mahatma” Gandhi syntyi Intiassa, opiskeli Lontoossa, asui 21 vuotta Etelä-Afrikassa, kunnes vuonna 1914 muutti takaisin synnyinmaahansa ja nousi – ilman muodollista asemaa – yhdeksi maailmanhistorian suurimmista kansanjohtajista. Hänen taktiikkansa oli rehellisyys, avoimuus, ehdoton väkivallattomuus, valistus, vapaaehtoinen köyhyys, median taitava hallinta ja ilmiömäinen kurinalaisuus.
Hän kasvoi täyteen mittaansa virheiden ja erehdysten kautta. Hän tavoitteli paitsi Intian itsenäisyyttä, myös intialaisten työläisten ihmisoikeuksia Etelä-Afrikassa, eri uskontoryhmien välistä kunnioitusta ja kastittomien aseman parantamista. Hän eli tolstoilaisen ihanteen mukaan rakennetuissa yhteisöissä, jossa keskeisiä arvoja olivat lähimmäisenrakkaus, ehdoton pasifismi ja yksinkertainen elämäntapa, ja joissa tehtävät ja resurssit jaettiin tasaisesti kaikkien kesken.
Häin luopui termistä ”passiivinen vastarinta”, koska näki taistelevansa aktiivisesti pahuutta, epäoikeudenmukaisuutta ja väkivaltaa vastaan, ja käytti sen sijaan termiä satyagraha, totuuden voima. Keskeistä totuuden voiman käytössä on, ettei itse sorru käyttämään niitä keinoja, joita vastaan taistelee. Vihaan pitää vastata rakkaudella. Pelko oli hänen mielestään synneistä pahin.
Itsenäisyystaistelussa hänen aseenaan olivat ostoboikotit, epäoikeudenmukaisuuksien esillenostaminen ja yhteistyöstä kieltäytyminen. Vallankäyttöön liittyy aina vallan kohteiden jonkinasteinen hyväksyntä: 200 000 virkamiestä ja poliisia eivät pysty hallitsemaan 350 miljoonaa intialaista muuta kuin intialaisten suostumuksella. Vankilaan he eivät mahtuisi.
Intian itsenäistyttyä hindujen ja muslimien väkivaltaisuudet kiihtyivät. Gandhi julisti olevansa syömättä, kunnes väkivaltaisuudet loppuisivat. Gandhi sai tahtonsa läpi ja lopetti nälkälakkonsa pyytämällä lasin appelsiinimehua.
Seuraavana vuonna Gandhi murhattiin, mutta hänen aatteensa elää. ”Vihaa syntiä, rakasta synnintekijää,” hän neuvoi.
Gandhin mukaan satyagraha on ”totuuden voima, rakkauden voima tai sielun voima. Satyagrahan harjoittaja koettaa voittaa pahan hyvällä, vihan rakkaudella, valheen totuudella, väkivallan väkivallattomuudella.”
Satyagrahan kolme periaatetta ovat
1. satya eli totuus, avoimuus, rehellisyys
2. ahimsa eli kieltäytyminen muiden vahingoittamisesta
3. tapasya eli uhrautumishalu.
Tässä suomennokseni:
Gandhi: Haluan toivottaa teidät kaikki tervetulleiksi. Aivan kaikki. Meillä ei ole salaisuuksia. Aloittakaamme puhumalla kenraali Smutsin uudesta laista. Kaikilta intialaisilta, niin miehiltä kuin naisiltakin, aiotaan ottaa sormenjäljet. Aivan kuin rikollisilta. Ainoaksi lailliseksi avioliitoksi tulee kristillinen avioliitto. Tämän uuden lain mukaan vaimomme ja äitimme ovat siis huoria, ja jokainen mies täällä on äpärä.
Gandhin takaa: Hän on tullut aika hyväksi tässä.
Gandhi: Poliisi, joka ohittaa intialaisen asunnon – en kutsuisi niitä kodeiksi – saa astua sisään ja vaatia sen intialaisen passia, jonka asunto se on.
[Yleisöstä kuuluu tyytymättömyyden osoituksia.]
Gandhi: Hänen ei tarvitse seistä ovella. Hän saa astua sisään.
Yleisöstä #1: Minä vannon Allahin kautta, että tapan ne miehet, jotka loukkaavat tuolla tavalla huonettani tai vaimoani. Ja annan hirttää heidät.
Yleisöstä #2: Minä sanon: puheista ei ole mihinkään… tapeteaan virkamiehet, ennen kuin he loukkaavat yhtäkään intialaista naista. Sitten he voivat miettiä uudestaan tuollaisten lakien merkitystä.
Yleisöstä #3: Tämän asian puolesta minä olen valmis kuolemaan.
Gandhi: Ihailen tuollaista rohkeutta. Tarvitsen tuollaista rohkeutta, sillä myös minä olen valmis kuolemaan tämän asian puolesta. Mutta ystävät: ei ole sellaista asiaa, jonka puolesta olen valmis tappamaan. Mitä tahansa he tekevätkään meille, me emme hyökkää kenenkään kimppuun, emme tapa ketään… mutta meistä kukaan ei anna sormenjälkiämme, ei kukaan. He tulevat vangitsemaan meidät, he tulevat sakottamaan meitä, he tulevat takavarikoimaan omaisuutemme, mutta he eivät voi viedä itsekunnioitustamme, jos me emme sitä anna.
Yleisöstä #4: Oletko ollut vankilassa? He hakkaavat meitä, he kiduttavat meitä! Minä…
Gandhi: Minä pyydän teitä taistelemaan. Taistelemaan heidän vihaansa vastaan, ei provosoimaan sitä. Me emme iske lyöntiäkään. Mutta me otamme niitä vastaan. Kipumme kautta autamme heitä ymmärtämään heidän epäoikeudenmukaisuuden. Ja tämä tulee sattumaan, aivan kuten kaikki taistelu sattuu. Mutta me emme voi hävitä. Emme voi. He voivat kiduttaa ruumistani, katkaista luuni, jopa tappaa minut. Silloin heillä on kuollut ruumiini. Ei tottelevaisuuttani.
[Yleisö taputtaa.]
Gandhi: Olemme hinduja ja muslimeja, Jumalan lapsia joka ikinen. Vannokaamme juhlallinen vala, Hänen nimessään, että missään olosuhteissa, me emme alistu tälle laille.
Vastaa