Voiton eväät

Varapresidenttiehdokas John Edvards Beckleyssä elokuussa 2004.

(Julkaistu Puoli Kaupunkia -lehdessä 11.11.2004)

Vaalitaistelun ollessa kuumimmillaan vierailin länsivirginialaisessa pikkukaupungissa nimeltä Beckley. Sen keskusta oli autioitunut ihmisten, elokuvateattereiden, maitokauppojen ja apteekkien muutettua lähiöihin. Vain kirjasto ja muutama lakitoimisto olivat jääneet jykevän kaupungintalon seuraksi keskustaan.

Uskoin Kerryn voittoon alusta loppuun. Beckleyhin saavuttuani ihmettelin ääneen, miten kukaan voi uskoa mieheen, jolla on taakkanaan Yhdysvaltain kaikkien aikojen suurin budjettivaje, eniten menetettyjä työpaikkoja presidenttikauden aikana miesmuistiin, kansan harhaanjohtaminen sotaan lähtemisen syiden suhteen, kidutuskuvat ja kaikkein aikojen suurin Amerikan-vastaisuus.

Demokraattien puoluetoimistossa ihmiset nyökyttelivät niin että niskat naksuivat. Rikkaat ja köyhät, miehet ja naiset, taiteilijat ja virkamiehet, tummaihoiset ja kalpeanaamat, hekään eivät voineet käsittää. Lähdin etsimään vastausta muualta.

Pistäydyin kirjastoon selailemaan paikallislehtiä. The Register Heraldin yleisönosastolla John Fuller huomautti, että Bill Clinton heikensi maan puolustusta pienentämällä armeijaa ja teki täten maan haavoittuvaiseksi terrorismille. Amerikkalaisiin kohteisiin hyökättiin useita kertoja, mutta Clinton ei tehnyt mitään. “Thank God for George W. Bush”, hän lopetti kirjoituksensa.

Rebecca Riner kirjoitti otsikolla “Perustuslaki perustuu kristillisiin arvoihin”. Jokaisen kuuden kappaleensa jälkeen hän vetosi erinäisiin raamatunkohtiin, vaikka kirjoitus käsittelikin musiikkiteollisuutta, Eurooppalaisten Bush –vihaa, Kerryn vastaisten veteraanien ilmaisunvapauden puuttumista ja sitä, että tietyt kirkossakävijät “katsovat olennaisissa kysymyksissä läpi sormiensa sosiaalisten olosuhteiden parantamislupausten takia.”

Erään kirjoittajan keskeisin kysymys oli, “Haluammeko todellakin presidentin, jonka mielestä sota ei ole vastaus, kun tuhat amerikkalaista kuolee?”

Melanie Burnetten kirjoituksen nimenä oli “Vaalit: valinta hyvän ja pahan välillä.” Hänen mukaansa näissä vaaleissa on kyse oikeamielisyydestä ja väärämielisyydestä, hyvästä ja pahasta ja siitä, mitä Taivaallinen Isämme on meille opettanut, ja mitä maalliset pahat haluaisivat meidän olevan.

“On vain yksi mahdollisuus”, hän kirjoitti, “ja se on George W. Bush.” Burnetelle oli tärkeintä, että ehdokas vastustaa homoliittoja, aborttia ja kannattaa Jumalaa pelkääviä tuomareita. “Hän pyytää Jumalan siunausta maallemme ja sen ihmisille, mikä on samaa mitä minä pyydän Jumalalta.”, oli kirjoituksen loppulause.

En löytänyt kirjoituksista logiikkaa. Otsikoilla, faktoilla, raamatunkohdilla ja johtopäätöksillä ei tuntunut olevan toistensa kanssa mitään tekemistä. Kirjoittaja toistensa jälkeen yhdisti Kerryn, abortit, homoliitot ja muslimit.

Sama toistui paikallisradiota kuunnellessa. Kerryä haukuttiin liberaaliksi ja pasifistiksi, vaikka hän oli kertonut olevansa homojen avioliittoa vastaan, nykyisen aborttilain kannalla ja uhosi metsästävänsä ja tappavansa kaikki terroristit.

Ainoa Bushin kannattaja, joka suostui edes pintapuoliseen keskusteluun asiasta, sanoi arvostavansa ennen kaikkea istuvan presidentin kykyä luoda työpaikkoja. Jalkapallostadionin parkkipaikalla pelin alkua odotellessamme hän viittasi epämääräisesti presidentin toimiin ulkomailla ja sanoi, että vaikka “nämä toimet” eivät välttämättä olleet oikeutettuja, ne kuitenkin loivat työpaikkoja täällä kotimaassa.

Palattuani demokraattien puoluetoimistoon kysyin ovelta ovelle kierteleviltä vapaaehtoisilta, mikä oli tunnelma kentällä. “Fanaattinen ja innostunut.”, he vastasivat. Koskaan aikaisemmin politiikka ei ole ollut näin näkyvää, kuuluvaa ja räikeää. Äänestyskannasta kertovat autonpuskuritarrat ja puutarhakyltit menevät kaupaksi kuin kumisaappaat sadesäällä.

“Pelokas”, vastasi eräs. Hän kertoi ihmisistä, jotka ulko-ovellansa sanoivat äänestävänsä Bushia, mutta keskustelun jälkeen, ilmapiirin muututtua luottavaisemmaksi, he tunnustivat valehdelleensa. He pelkäävät joutuvansa seurakuntansa silmätikuksi tai jopa menettävän työpaikkansa, jos sana heidän äänestyskäyttäytymisestään leviää.

Länsi Virginia kuuluu Amerikan moraalisesti konservatiivisimpiin alueisiin. Liberalismi on siellä haukkumasana ja omiin paikallisvaaleihinsa valmistautuvat demokraattipoliitikot eivät halunneet äänestäjien yhdistävän heitä liian suvaitsevaiseen Kerryyn.

Bush voitti osavaltion viisi ääntä ennen kaikkea siksi, että hän onnistui luomaan hyvän kristityn maineen. Mielikuva ratkaisi. Se, missä määrin kristillisesti hän oikeasti toimii, on menettänyt merkityksensä jo kauan sitten.