Leo Tolstoi lapsenlapsensa kanssa. Kuva: pd.
Väkivallaton konfliktinratkaisu -luento, osa 7.
Leo Tolstoi oli venäläinen kirjailija ja yksi viime vuosisadan vaikutusvaltaisimpia pasifisteja.
Hän syntyi kreiviksi, eli yltäkylläisen lapsuuden, ryyppäsi ja rällästi nuoruutensa, pelasi uhkapeliä ja haki seikkailua osallistumalla upseerina Krimin sotaan. Armeijasta erottuaan hän matkusteli Euroopassa ja paneutui kirjoittamiseen. Hän kirjoitti kymmeniä romaaneja, mm. maailmankirjallisuuden klassikoiksi jo hänen elinaikanaan nousseet Sota ja rauha ja Anna Karenina.
Maailmanmainseestaan huolimatta hän masentui, koki elämänsä tarkoituksenmukaisettomaksi ja löysi lopulta lohdutusta Raamatun Vuorisaarnasta. Hän otti sen pasifistis-anarkisen viestin kirjailmellisesti ja käytti lopun elämäänsä poliittis-uskonnollis-filosofisten pamflettien kirjoittamiseen.
Monet hänen romaaneistaan seuraavat hänen oman elämänsä (ja jossain määrin myös Kierkegaardin kolmen elämäntason) uraa: rikas nuorimies, joka ensin nauttii aistillisesta elämästään, sitten masentuu, ja tämän ”pohjakosketuksen” kautta löytää elämälle tarkoituksen lähimmäisten auttamisesta, yksinkertaisesta elämästä ja fyysisestä työstä.
Tolstoin pasifismi oli absoluuttista, hän ei hyväksynyt väkivaltaa edes itsepuolustukseen. Hän kritisoi voimakkaasti vankeinhoitolaitosta, kirkkoa ja valtiota sinänsä. Hän ei nähnyt vuosisadan vaihteessa järjestetyissä ensimmäisissä valtioiden välisissä rauhankokouksissa toivon kipinää, vaan piti niitä jo lähtökohtaisesti toivottomina: miten valtiot, joiden olemassaolot perustuvat väkivallan oikeutukseen, voisi neuvotella rauhasta?
Mitä meidän pitäisi ajatella miehestä, joka osoittaa ystävällisyytensä naapuriaan kohtaan kutsumalla hänet keskustelemaan heidän erimielisyyksiään, mutta pitää ladattua revolveriä kädessään? (Tolstoy: The Kingdom of God Is within You)
Tolstoin mielestä kirkko on unohtanut kristinuskon ydinajatuksen eli lähimmäisenrakkauden, ja keskittyy merkityksettömiin ulkoisiin rituaaleihin, kuten mahtipontisten kirkkojen rakentamiseen ja järjenvastaisiin mystisiin menoihin. Tolstoin tulkinnan mukaan taivaasta puhuessaan Jeesus ei puhunut kuoleman jälkeisestä elämästä, vaan yhteiskunnasta tässä ja nyt: jos te teette kuten minä sanon, eli rakastatte lähimmäisiänne kuin itseänne, luotta taivaan teidän keskuuteenne.
Tolstoin seuraajia kutsutaan tolstoilaisiksi. Tolstoilaisuuteen kuuluu yksinkertainen ja luonnonläheinen elämä, vegetarismi, absolutismi, voimakas, avoin ja rehellinen yhteiskuntakritiikki ja ennen kaikkea köyhien auttaminen ja kaikesta väkivallasta pidättäytyminen.
Vastaa