Ei ollut. Yö oli edellistä katkonaisempi ja päivän kävelemisen ja yön istuallaan nukkumisen jälkeen kengät eivät meinanneet mahtua aamulla jalkaan.
Varsovan linja- ja rautatieasemalla vietin aikaa reilun tunnin, lähinnä jonottaen, kahvia juoden ja aseman raihnaisuutta ihmetellen. Tapasin japanilaisturistin, jonka kanssa olin jutellut Vilnassa. Seitsemän aikoihin nousin Krakovaan menevään junaan, joka oli perillä puolilta päivin.
Jos Varsovassa ihmettelin raihnaisuutta, Krakova sen sijaan suorastaan häikäisi varallisuudellaan. Kadut, asemat ja muut julkiset rakennukset ovat tip top hyvässä kunnossa ja tyylillä korjattuja. Johtuuko tämä yksin kukoistavasta turismiteollisuudesta, vai sekä turisteista että eläväisestä kulttuurielämästä, en tiedä.
Krakovalainen baarimikko oli asiasta täysin eri mieltä, hänen mielestään rahat ovat keskittyneet Varsovaan ja Krakovalle on jäänyt tuskin mitään. Täytynee luottaa hänen arvioonsa, enhän nähnyt Varsovasta kuin aseman, eikä sekään tainnut olla päärautatieasema.
Krakovassa nälkäinen uusnatsi yritti saada minua auttamaan häntä hädässä. Hän notkui uusnatsiporukassa viinakaupan liepeillä hilpeässä aamupäivähumalassa. Hän esittäytyi minulle kohteliaasti – ensin puolaksi ja sitten englanniksi – olevansa puolalaismielinen ja nälkäinen, ja se oli hänen kavereidensa mielestä kovin hauskaa.
Uusnatsien lisäksi näin myös melkein oikeita vanhan ajan natseja. Erään kulman takaa käveltyäni näin ensin natsien hakaristiliput erään rakennuksen ovia koristamassa, ja sen edessä kymmeniä natsisotilaita ja naisia 30-luvun vaatteissa.
Jos aikamatkustelu olisi mahdollista, natsien valloittama Krakova saattaisi olla maailmanhistorian paikoista ja ajoista se, johon kaikkein viimeisimpänä haluaisin matkustaa. Koska kyseessä oli kuitenkin elokuvan kuvaukset, minun ei tarvinnut vaivata päätäni asialla sen enempää.
Tästä linkistä löydät lisää kuvia. Suihkuun en pääse vieläkään, vaan yöllä siirryn Budapestiin.
Vastaa