Onko maailma täynnä väkivaltaa, vai media?

Toisinaan minusta tuntuu, kuin koko maailma olisi seonnut. Tällä viikolla siltä on tuntunut erityisen paljon. Syynä tähän on erityisesti eri puolilla maailmaa meneillään olevat aseelliset konfliktit, mutta myös katsomani videomateriaali poliisiväkivallasta Amerikasta ja Ruotsista.

Onko maailma seonnut, vai olenko seurannut liikaa uutisia?

Olisiko syynä kääntää katseet positiivisempiin asioihin? Esimerkiksi siihen, että suurin osa ihmisten ja ryhmien välisistä ristiriidoista ratkaistaan väkivallattomasti.

Kuvitellaan esimerkiksi veljeksiä, joille tulee erimielisyyttä perinnönjaosta. Jos he ratkaisevat riitansa puhumalla, kukaan tuskin saa tietää, että heillä mitään ristiriitaa on ollutkaan. Jos he päätyvät nyrkkitappeluun, saavat naapurit siitä syyn juoruilulle. Puukkotappelulla ’ratkaistu’ perintöriita sen sijaan päätyy helposti paikallislehteen, ja ampumavälikohtaus puolestaan valtakunnan mediaan. Jos riita päättyy kirveellä suoritettuun palottelumurhaan, tulee siitä vuosikymmenen uutinen ja sukupolvelta toiselle kerrottu legenda.

Mitä enemmän ja mitä brutaalimpaa väkivaltaa, sen suurempi uutinen. Väkivallaton konfliktinratkaisu sen sijaan jää useimmiten kokonaan uutisoimatta.

Sama pätee maailmanhistoriaan. Japanin ja Venäjän välinen, 140 000 sotilaan hengen vaatinut sota vuonna 1905 saa historiankirjoissa enemmän tilaa kuin Ruotsin ja Norjan välinen, diplomaattiseen ratkaisuun ja Norjan itsenäistymiseen päätynyt kiista samana vuonna.

Historiankirjat keskittyvät kuvailemaan väkivaltaisia sotia, vaikka rauhanaika on normaalimpi olotila.

Huomion kiinnittyminen väkivaltaan on luonnollista, sillä epänormaali kiinnostaa enemmän kuin normaali. Tästä ei kuitenkaan pidä vetää sitä johtopäätöstä, että ihmiskunnan historiassa väkivaltainen konfliktinratkaisu olisi yleisempää kuin väkivallaton.

Väkivallaton konfliktinratkaisu on tavallisempaa, ja median ja historijoitsijoiden olisi syytä kiinnittää niihin enemmän huomiota. Jos tuntisimme näitä tapauksia paremmin, voisimme ammentaa niistä oppia ja viisautta tuleviin haasteisiin.