Tämä on syyskuun Etelä-Korean matkaani käsittelevän juttusarjan kolmas ja viimeinen osa. Kaksi aiempaa löytyvät täältä: Herra Man Hee Leen vieraana ja Avajaisseremonia.
Seminaarit järjestettiin yhdessä Soulin tärkeimmistä rakennuksista, 63-kerroksisen pilvenpiirtäjän alakerroksissa. Mukana oli yli 1 500 osallistujaa – viitisensataa nuorisojärjestön vierasta kokoontuivat toisaalla – mikä tarkoitti suurissakin tiloissa ahtautta, jonottamista ja aikataulujen viivästymistä.
”Meditation is the best medication,” hehkutti pitkäpartainen, Yhdysvalloissa vaikuttava karismaattinen hindujpappi, ja jatkoi muun muassa esittämällä ihmiskunnalle vaihtoehdon: ”We can live in peace, or we can live in peaces.”
Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 2011 voittanut jemeniläisaktivisti Tawakkol Karman siteerasi Koraania jotakuinkin näin: ”If you kill one persion, you have killed the whole humankind.”* Puhuja toisena jälkeen kritisoi ääriliikkeitä oli vakuuttunut, että silloin kun uskontojen nimissä käytetään väkivaltaa, pyhiä tekstejä tulkitaan väärin ja uskontoja käytetään hyväksi poliittisten päämäärien saavuttamiseksi. Äänessä oli pitkä lista entisiä ja nykyisiä poliittisia ja uskonnollisia vaikuttajia: Kroatian entinen presidentti Stjepan Mesic, Albanian korkeimman oikeuden presidentti Xhezair Zaganjori, Irakin ihmisoikeusministeri Mohammed Shuaa Al-Sudani, Ecuadorin entinen presidentti Rosalia Arteaga ja Mongolian entinen pääministeri Rinchinnyamyn Amarjargal, vain muutamia nimiä mainitakseni.
Seminaarin koollekutsuja, Heavenly Culture, World Peace ja Restaration of Light (HCWP) -järjestön puheenjohtaja Man Hee Lee jatkoi siitä mihin stadionilla jäi. Puheista kävi ilmi, että hän näkee itsensä Jumalan valitsemana maailmanrauhan tuojana. Hänen puheensa jälkeen yleisölle jaettiin allekirjoitettavaksi kaksi kappaletta maailmanrauhanjulistuksia, joista toinen jäi järjestön arkistoihin ja toisen osallistuja sai mukaansa. Julistuksessa sanotaan mm. että me allekirjoittaneet ”Ymmärrämme, että kun uskonnot yhdistyvät, sodat loppuvat, ja rauhasta tulee maailmaan. Tämä on ollut Jumalan tahto ja uskonnon tarkoitus viimeiset 6 000 vuotta.”
Rakennuksen ulkopuolella kymmenet ihmiset osoittivat mieltään seminaaria ja sen puheenjohtajaa vastaan. Heidän kokousväelle jakamien lentolehtisten mukaan HCWP ei ole itsenäinen rauhanjärjestö, vaan Shinchonji-nimisen uskonnollisen lahkon osa. Esitteessä lahkoa syytetään muun muassa kidnappauksista, murhista ja järjestäytyneestä rikollisesta toiminnasta. Esitteen mukaan lahkon jäsenet pitävät johtajaansa kuolemattomana profeettana, ja uskovat itsekin saavuttavansa kuolemattomuuden, mikäli onnistuvat kasvattamaan jäsenmäärän tietyn suuruiseksi. Esitteessä annetaan ymmärtää, että monet kultin jäsenet ovat karanneet kotoaan, katkaisseet siteensä perheeseensä, lopettaneet opintonsa, jättäneet työpaikkansa, eronneet tai ajautuneet itsemurhaan.
Protesteista kertoi minulle italialainen ystäväni Graziano Tullio, joka yllätti minut istumalla kesken erästä puheenvuoroa viereeni. Olemme tavanneet säännöllisesti Nonviolent Peaceforcen eurooppalaisten jäsenjärjestöjen vuosikokouksissa. Siirryttyämme ulkoterassille keskustelemaan kokemuksistamme seuraamme liittyi Soulissa asuva saksalainen freelancer-toimittaja.
Heidän suhtautumisensa järjestöön ja tapahtumaan oli erittäin kriittinen. Grazianon mielestä seminaarin puheet ovat olleet surkeita ja puhujiksi oli valittu kotimaassaan kyseenalaisessa maineessa olevia poliitikkoja. Graziano koki että hänen järjestöänsä oli painostettu liittymään nuorisojärjestöön, eikä myöskään pitänyt tyylikkäänä sitä, että hänet oli äsken pantu allekirjoittamaan julistus, jossa mainittiin Jumala. Saksalainen oli suorastaan kauhuissaan kevyestä suhtautumisestani lahkon merkkiin, peukalolla ja etusormella muodostettavaan v-merkkiin, joka ohjaajieni mukaan on uusi rauhanmerkki, ja josta oli nopeasti muodostunut standardi stadionilla ja seminaaripaikalla jatkuvasti otettavissa ryhmäkuvissa.
Yhtä kriittisiä olivat paluumatkalla lentokoneessa tapaamani pohjoismaisten nuorisojärjestöjen edustajat. He kertoivat vaatimattomasta majoituspaikastaan kaukana kaupungin keskustasta, jossa olivat joutuneet nukkumaan yhteismajoituksessa lattioilla. He olivat olleet äärimmäisen pettyneitä, etteivät olleet missään vaiheessa päässeet esittelemään omien järjestöjensä toimintaa tai osallistumaan minkäänlaiseen keskusteluun, eivät edes kommentoimaan heille pidettyjä puheita. Pohjola-Norden -järjestön edustajan mukaan noin puolet länsimaisten nuorisojärjestöjen edustajista lähti paikalta kesken pois.
Meidän etiopialais-jemeniläis-ruotsalais-bangladeshilais-suomalaisen ryhmän elämys oli positiivisempi. Kerroin pohjoismaalaisten nuorisojärjestöjen edustajille siitä fantastisesta ilmapiiristä joka on syntynyt, kun eri puolilta maailmaa saapuvat eri uskontojen ja rauhanjärjestöjen edustajat ovat verkostoituneet ja käyneet rehellistä ja hyväntahtoista dialogia keskenään. Alustukset olivat mielestäni pääsääntöisesti inspiroivia ja mielenkiintoisia. Omilla tahoillaan eri puolilla maailmaa rauhan-, tasa-arvon ja uskontojenvälisen dialogin edistämiseksi työskentelevät pääsivät tutustumaan toistensa työskentelyyn, jakamaan ideoita ja virittelemään yhteistyökuvioita.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita, ettemmekö myös me ’aikuiset’ osallistujat olisi ymmärtäneet, että kyseessä oli mitä suurimmassa määrin herra Man Lee Heen pr-kampanja, ja että tämäntyylisten karismaattisten johtajien ympärille kietoutuneilla uskonnollisilla ryhmittymillä on myös varjopuolensa.
Paluulennolla vieressäni istunut, Jugoslaviassa syntynyt ja Unkarissa nykyisin vaikuttava hindupappi sanoi osuvasti, että samaan itsensä korottamisen syntiin olimme itse kukin syyllistyneet ottaessamme selfieitä entisten presidenttien, pääministereiden ja eksoottisiin pukuihin pukeutuneiden eri uskontojen edustajien kanssa, ja hehkuttaessamme sosiaalisessa mediassa ja loppuraporteissamme tärkeyttämme päästessämme osallistumaan näin suureen, mahtipontiseen ja tärkeään tapahtumaan.
Päällimmäisenä matkasta jäi mieleeni tiivis ydinryhmämme sekä erinomaiset, joka tilanteessa kaikkensa antavat ja kaikkensa yrittävät oppaamme. Toinen asia oli aito kulttuurien kohtaaminen. Kyse ei ollut vain hienoista maljapuheista ja eksoottisista musiikista, tansseista ja vaatteista, vaan myös todellisista erimielisyyksistä sen suhteen miten auktoriteetteihin tulee suhtautua, miten vieraita tulee kohdella ja miten vieraiden tulee käyttäytyä. Isäntiemme odotuksen mukaan vieraiden on pukeuduttava kohteliaasti, toteltava isäntiään ja kunnioitettava maan tapoja. Länsimaisten vierailijoiden mukaan ei ole kohteliasta tyrkyttää omaa uskontoaan uskonnottomille tai painostaa heitä allekirjoittamaan sitoumuksia antamatta mahdollisuutta kieltäytyä, saati sitten kieltää korkeammalta taholta annettuihin ohjeisiin vedoten maailman herttaisinta fransiskaanivelivanhusta vierailemasta paikallisessa kirkossa.
* Tarkasti ottaen Koraanin suura 5:32 alku menee näin: ”Tämän takia me säädämme israelilaisille, että jos joku tappaa yhden ihmisen muuten kuin kostoksi tai rangaistakseen rikoksesta, on kuin hän olisi tappanut kaikki ihmiset, mutta jos joku virvoittaa hänet henkiin, on kuin hän olisi virvoittanut kaikki ihmiset henkiin.”
Vastaa