Tämän päivän Helsingin Sanomat kertoo filosofin vastaanottoa pitävästä psykiatri, onnellisuustohtori Antti S. Mattilasta. On ilo lukea, että tällainenkin vastaanotto on olemassa.
Haastattelussa Mattila mm. päivittelee, että “Järkyttävin tilanne on sellainen, että kun potilas ihmettelee psykiatrille elämän tarkoitusta, psykiatri lisää lääkitystä.” Tämä on Mattilan mukaan esimerkki todellisesta elämästä.
“Monelle esimerkiksi masennus on filosofisten pohdintojen aikaa, jolloin elämän suuntaa mietitään uudelleen. Hoitojärjestelmässä siihen kuitenkin suhtaudutaan niin, että masennusoireet pitäisi äkkiä poistaa ja mieluiten lääkkeillä. Silloin jäävät tekemättä tärkeät muutokset, jotka elämässä pitäisi tehdä.”
On tärkeää huomata, ettei hän väitä kaiken masennuksen johtuvan elämän tarkoituksen ja suunnan etsimisestä. Mutta uskon hänen olevan oikeassa, että monelle se on sitä. Haastattelusta käy myös ilmi, ettei edellä mainittu tarkoita että hän kannattaisi esimerkiksi hätiköityjä eropäätöksiä. Mutta pohdiskelulle ja filosofioinnille meillä kaikilla on toisinaan tarvetta, ja tuntuu kummalliselta, ettei tämmöistä palvelua ole laajemmin tarjolla.
Hänen pohdiskelunsa tuovat mieleeni Nonviolent Communication -järjestön perustaja Marshall B. Rosenbergin pohdiskelut samasta aiheesta.
Vastaa