Valokuvatorstain aiheena on tällä viikolla historia. Osallistun leikkiin oheisella Buddhan patsasta esittävällä valokuvalla. Ajan patina on tehnyt Gautamasta temppeliin kelpaamattoman.
Kuva on otettu Buddha-luolasta Laosista läheltä Luang Prabangia syksyllä 2005. Kyse on paikasta, jonne tuodaan vanhat ja kuluneet Buddhan patsaat. Luolaan on kertynyt tuhansia vaurioituneita taideteoksia, ja kerran vuodessa siellä käydään suorittamassa pyhä rituaali. Muina päivinä siellä ramppaa turisteja.
Kuvassa olevan Buddhan käden asento symboloi suojaamista, rauhaa ja pelon torjumista. Kerrotaan, että tällä eleellä hän rauhoitti häntä vastaan juosseen villiintyneen elefantin, jonka hänen kateellinen serkkunsa oli usuttanut hänen kimppuunsa.
Buddhan oppien mukaan elämä on kärsimystä, ja kärsimys johtuu elämänjanosta. Elämänjanon eli tanha’n voi suomentaa myös ahneudeksi, kaipuuksi, takertumiseksi tai himoksi. Kärsimystä aiheuttaakseen janon ei tarvitse kohdistua materiaan ja nautintoihin, vaan myös elämään itseensä takertuminen aiheuttaa kärsimystä, yhtä lailla kun sen vastakohdan eli kuoleman tavoittelu, tai maineen, onnellisuuden, nukahtamisen tai vaikka rakkauden haluaminen. Kärsimyksestä pääsee kun luopuu asioiden haluamisesta.
Maailmaa vailla omaisuutta ja suunnitelmia kiertävät geomailerit ymmärtävät tämän viisauden vain puoliksi. He eivät sitoudu ihmisiin eivätkä paikkoihin, eivät tapoihin eivätkä tottumuksiin. Vailla omaisuutta, suunnitelmia ja sitoumuksia he vaeltelevat köyhinä ja onnellisina minne sattuu. Tai ovat vaeltamatta, jos heistä siltä tuntuu.
Onnelliseksi heidät tekee tavoitteiden ja odotusten totaalinen puuttuminen. He eivät päättä etukäteen mitkä asiat tekevät heidät onnellisiksi, vaan ottavat vastaan mitä sattuma/Kaikkivaltias heille eteen tuo.
Ensin luulin heidän olleen vain Mika Waltarin mielikuvituksen tuotetta, kunnes löysin Helsingin kaupunginkirjaston ylläpitämästä kirjastot.fi -palvelusta kuvauksen heidän olemassaolonsa taustoista. Siitä käy ilmi, että geomailerit ovat joko Ranskan kuninkaallisen maantieteilijä Nicolas de Nicolay’n (1517-1583) mielikuvitusta, tai sitten totisinta totta, kuten skottikirjailija Dorothy Dunnetin (1923 – 2001) tuotantoa käsittelevillä sivuilla väitetään.
Mika Waltarin kirjassa Mikael Hakim geomailer Mustafa ben-Nakir, Kuolonenkelin poika, esittelee uskontoaan seuraavin sanoin:
Uskontoni sisällys on mitä täydellisin vapaus eikä se suvaitse mitään kaavoja tai sääntöjä, vaan on tässä suhteessa suvaitsemattomin uskonto maan päällä. Geomailerin ainoa laki on hänen oman sydämensä oikku. Siksi kannan ylläni kaiken mitä omistan, niin että nähdessäni karavaanin lähtevän matkaan voin seurata sen mukana, jos minua miellyttää jonkin kamelin jalannousu. Mutta jos matkalla tieni poikki lentää outo lintu, voin seurata sitä erämaahan viettääkseni aikani yksinäisyydessä mietiskellen. Satamassa voin nousta laivaan vain nähdessäni purjeita nostettavan, ja jos ristikon sulkemasta ikkunasta valkoinen käsi heittää jalkoihini kukan, seuraan empimättä myös tätä merkkiä.
Kirja on minulla vielä kesken, joten lähipäivinä saanen tietää, tuleeko myös kirjan päähenkilö Mikealista geomaileri. En ihmettelisi jos tulisi, siinämäärin hankala ja vaikeasti miellytettävä on hänen rakkautensa kohde Giulia. Epäonninen rakkaussuhde – yhdessä liian turvallisen lapsuuden kanssa – lienee yleisin syy geomaileriksi ryhtymiselle. Rakastuminen puolestaan on usein syy geomailerismin jättämiselle.
Buddhalaisuudessa on tarina taivaalla vapaana lentelevistä ihmisistä. Maa oli valkoisen untuvan peitossa, ihmiset loistavia, sukupuolettomia ja elivät 80 000 vuotta kerralla. Kerran eräs lentävistä otti untuvaa sormenpäähänsä ja kosketti sillä huuliaan. Se maistui makealle. Muutkin tulivat maistamaan, ja pian he söivät sitä jo säännöllisesti.
Syöminen lisäsi painoa, haittasi lentämistä ja aiheutti luonnollisesti tarpeen ulostamiselle. Siinä sivussa syntyivät myös sukupuolielimet, eikä mennyt kauaa, kun ihmiset keksivät niille muutakin tekemistä.
Häveliäisyyden nimissä alettiin rakentaa taloja. Lentäminen unohtui, loiste väheni, elämä lyheni, aurinko ja kuu nousivat taivaalle ja laiskuuden nimissä ruokaa alettiin kerätä varastoon. Varkautta esiintyi, jolloin tarvittiin kuningas järjestystä ylläpitämään.
Siinä sitä sitten oltiin, yhteiskunnassa. Ruokahuollon turvaaminen, perheen perustamien ja yhteisöön asettuminen tuo lämpöä, rakkautta ja turvallisuutta, mutta katkaisee geomailerilta siivet.
Vastaa