Tässä kommenttini kansanedustaja Sari Essayahin kolumniin Maaseudun Tulevaisuudessa 29.6.2020:
Arvoisa kansanedustaja. Kirjoituksenne lopussa toivotte Eino Leinoa siteeraten, että ihmiset ymmärtäisivät toisiaan paremmin. Yhdyn tähän toiveeseen ja ennen kritiikkiä totean ymmärtäväni kirjoituksenne ydinsanoman ja yhtyväni siihen: historiaa ei pidä unohtaa eikä sensuroida, vaan siihen on syytä tutustua, ja sitä on tärkeä oppia ymmärtämään.
Mutta tähän sanomaan päästäksenne sorrutte asiavirheisiin, jotka eivät millään muotoa edistä toistemme ymmärtämistä, vaan päin vastoin etäännyttävät ihmisiä keinotekoisesti toisistaan. Kirjoitatte esimerkiksi että ”Joidenkin mielestä loukkaamattomuuden nimissä kaikista sukupuolittuneista sanoista kuten tyttö, poika, mies, nainen, äiti ja isä tulisi luopua ja puhua vain henkilöistä ja vanhemmista.”
Mikäli tämä pitää paikkansa, voitteko kertoa yhdenkin esimerkin ihmisestä, joka näistä kyseisistä sanoista haluaisi luopua? Yhdenkin kirjoituksen internetissä tai lehdissä jossa tätä ehdotetaan? Minun on hyvin vaikea uskoa että sellaista löytyy. Sen sijaan löytyy ehdotuksia, että meidän tulisi luopua sukupuolittuneista ammattinimikkeistä kuiten ”virkamies” ja ”palomies.” Tässä vaatimuksessa tai ehdotuksessa ei mielestäni ole mitään ihmeellistä, enhän minäkään haluaisi olla ammatiltani ”terveyssisar” tai ”lentoemäntä.”
Edelleen kirjoitatte, että ”Lieneekö sitten ollut enemmän vai vähemmän tiedostavaa nuorisoa, joka katsoi asiakseen väkivallan ja kivien heittelyn suomalaista poliisia kohti purkaakseen kiukkua amerikkalaisen poliisin väärinkäytöksistä.” Mihin nämä tiedot tästä kytköksestä perustuvat? Helsingin poliisi ainakin tiedotti asiasta seuraavasti: ”tapahtuma vaikuttaisi päihtyneiden nuorten päähänpistolta, eikä teot vaikuttaisi olleen suunnitelmallisia tai liittyneen BLM-teemaan”.
Vielä kolmas kohta: ”Ihmiskunnan historia on täynnä käsittämättömiä raakuuksia ja julmuuksia, orjuutta ja hyväksikäyttöä, sotarikoksia ja rikoksia ihmisyyttä vastaan. Häviävätkö ne, jos alamme sensuroimaan tämän päivän normistolla tapahtunutta?”
Annatte ymmärtää, että olemme alkaneet sensuroida. Olemmeko? Jos kaupallinen taho haluaa lisätä esittämänsä elokuvan alkuun yleissivistävän tekstin, jolla katsojaa autetaan asettamaan elokuva oikeaan historialliseen kontekstiinsa, kyse ei mielestäni ole sensuurista.
Samaten on mielestäni ymmärrettävää ja toivottavaakin, että siirtomaavallat siirtävät siirtomaa-aikakautensa räikeimpien väärintekijöiden patsaita pois paraatipaikoilta ja laittavat – toivottavasti näin tapahtuu – tilalle niiden uhreja kunnioittavia muistomerkkejä. Myös entisen Neuvostloliiton alueelta on poistettu kommunistisen sortokoneistoa ylistäviä patsaita, myös sinne toivoisin tilalle niiden uhreja kunnioittavia muistomerkkejä. Kyse ei ole historian kieltämisestä eikä sensuurista, vaan sivistyksen lisääntymisestä.
Yläkuva: Stalinin monumentti Prahassa 1960-luvulla. Public Domain, Wikipedia.
Vastaa