Ehdokas numero kolmetoista iltapäiväkävelyllä. Kuva: Sally Armbrecht.
Ei kovin verista kamppailua täällä Lapinjärvellä. Eräs kokoomuslainen antoi minulle arvokkaan vinkin potentiaalisesta vihreästä ehdokkasta, kun olin tuskastellut ääneen ehdokkaiden vähyyttä. Vastalahjaksi hallituskumppanille yritin suostutella vinkin antanuttakin ehdokkaaksi, mutta en onnistunut.
Mitä rahoitukseen tulee, niin viime vaaleissa kunnan suurin henkilökohtainen vaalibudjetti taisi olla RKP:laisella ystävälläni, muistaakseni reilut 200 euroa. Sen hintavampaa kampanjointia en ole huomannut tänäkään vuonna. Oma vaalibudjettini on pyöreä nolla.
Kunnanvaltuuston 21 paikkaa tavoittelee 44 ehdokasta. Kunnassa on n. 3000 asukasta, joten suurissa puolueissa läpi saattaa päästä parillakymmenellä äänellä.
Vuoden 2000 kunnallisvaaleja en unohda koskaan. Asuin kunnantalon yläkerrassa olevassa yksiössä, joten hipsin alakertaan äänestämään lattamatta edes kenkiä jalkaani. Vasta äänestyskopissa aloin miettiä, ketä äänestäisin. Ehdolla oli kaksi hyvää ystävääni, Ville Vickholm ja Aulis Lassila. Päätös oli äärimmäisen vaikea: ei niinkään se, kumpaa äänestäisin, vaan kumpaa joutuisin jättämään äänestämättä.
Pitkän arpomisen jälkeen hermostuin ja ajattellin, että sehän nyt on ihan sama kumman numeron lappuun raapustan, ei se nyt yhdestä äänestä ole kumminkaan kiinni.
Mutta niin se vain oli, yhdestä äänestä kiinni tuo vaalitulos. Aulis pääsi sisään yhtenä kunnan äänikuninkaista, mutta Ville, jota en äänestänyt, jäi yhden äänen päähän.
Kokonaisen vuorokauden koin huonoa omatuntoa ja välttelin katsomasta naapuriani silmiin, kunnes seuraavan päivän tarkistuslaskenta päästi minut piinasta. Todettiin, että Ville olikin saanut yhden äänen enemmän kuin edellispäivänä oli julistettu, yhtä monta kuin hänen puoluetoverinsa. Seurasi arvonta, jonka seurauksena Ville valittiin valtuustoon.
Vastaa