Jos minä saisin päättää, en aloittaisi tätä blogipostausta näin. Mutta alla olevalla videolla keskustelevien tutkijoiden mukaan minä en saa päättää tätä asiaa, enkä yhtään mitään muutakaan. Heidän mielestään ihmisillä ei ole vapaata tahtoa.
Ajatus on jokseenkin hämmentävä, ja mikäli siihen uskomme, se panee uuteen valoon paitsi vapauden, myös vastuun, saavutukset, ansio ja paljon muuta. Miten se vaikuttaa elämän tarkoitukseen? Entä miten sen tulisi vaikuttaa yhteiskunnan rakenteisiin, kuten palkitsemis- ja rangaistuskäytäntöihin?
Tämän astrofyysikko Neil deGrasse Tyson’in, koomikko Chuck Nice’n ja asiasta kirjan kirjoittaneen neurotieteiden ja biologian professori Robert Sapolsky’n keskustelu ei ole ainoa, jossa olen tähän hurjaan väitteeseen viime aikoina törmännyt.
Eli väitteeseen, että mitä ikinä ’päätänkään’ seuraavaksi tehdä, sen päätökseen syy on siinä mitä minulle on sekunteja, tunteja, vuosia ja vuosikymmeniä aikaisemmin tapahtunut.
Mutta ehkä paremmin kuin yksikään astrofyysikko tai professori, asian muotoili viisi vuotta sitten johtava sosiaalityöntekijä Pia Koskikuru laajalle levinneessä somepäivityksessään (täällä uutinen asiasta) ja sen loppuosan yli viidessäkymmenessä runonomaisessa kysymyksessä:
Millaiset ovat sinun lähtökohtasi? Synnyitkö toivottuna, odotettuna? Terveenä ja elinvoimaisena? Tai ainakin turvallisessa paikassa, jossa sait tarvitsemaasi hoitoa? Sinulla ei ollut syntyessäsi vieroitusoireita, etkä ollut vaurioitunut äitisi raskaudenaikaisesta alkoholinkäytöstä, joka olisi kaventanut mahdollisuuksiasi koko elämäsi ajaksi jo kuukausia ennen syntymääsi?
Kun olit vauva, katsottiinko sinua, hymyiltiinkö? Juteltiinko, laulettiinko, pidettiinkö sylissä? Vaihdettiinko vaippasi? Sinua ei ravisteltu?
Olivatko vanhempasi niin hyvinvoivia, että he jaksoivat olla turvallisia aikuisia? Saitko ymmärrystä, lohdutettiinko sinua, kun itkit? Puhallettiinko, kun olit satuttanut polvesi? Naurettiinko kanssasi, vitsailtiin, hassuteltiin? Hoivattiinko flunssaisena tai vatsatautisena? Vietiinkö sinut tarvittaessa lääkäriin? Käytettiinkö neuvolassa, entä hammashoidossa?
Oliko sängyssäsi lakanat? Oliko sinulla leluja? Oliko kotona ruokaa? Oliko se edes välillä terveellistä ja monipuolista, oliko sitä riittävästi? Vietiinkö sinua kirjastoon, puistoon, luontoon? Rannalle, uimahalliin, pulkkamäkeen, ladulle?
Otettiinko sinut koulussa mukaan porukkaan, vai olitko kenties se, jonka porukkaan muut pyrkivät? Tai jos sinua syrjittiin, haukuttiin, tönittiin, potkittiin, tavaroitasi rikottiin, puuttuiko joku aikuinen asiaan? Oliko luokassasi useimmiten työrauha? Oliko opetus kielellä, jota ymmärsit? Auttoiko joku tarvittaessa läksyissä? Kysyikö joku, millainen päiväsi oli ollut?
Saitko nukkua? Kotona ei ryypätty, vedetty kamaa, sammuttu, tapeltu, kukaan perheenjäsen ei saanut turpaansa? Kenenkään ei tarvinnut paeta kodistaan? Et saanut kohtuuttomia rangaistuksia, sinua ei piesty? Et joutunut pienenä huolehtimaan vielä pienemmistä sisaruksista vanhempien unohtuessa johonkin? Et valvonut peläten, että aikuinen pahat mielessään tulee heidän sänkyihinsä, tai sinun?
Kun olit mokannut, dokannut, töpeksinyt, hölmöillyt, saitko yhä tulla kotiin? Jaksoiko joku pitää rajoja, puuttua, olla kiinnostunut? Saitko harrastaa? Maksoiko joku lisenssisi, kuukausimaksusi, ratsastusleirisi, balettituntisi? Kuljettiko joku sinua treeneihin? Tai oliko sinulla polkupyörä tai bussilippu, jotta pääsit kulkemaan? Oliko elämässäsi soitonopettaja, valmentaja tai partionjohtaja, joka kannusti sinua? Pääsitkö mökille, huvipuistoon, rantalomalle? Laskettelukeskukseen, kylpylään?
Auttoiko vanhempasi tai muu läheinen tai tuttava sinua saamaan kesätyöpaikan? Ehkä sellaisen, jossa pääsit itse luomaan kontakteja? Sellaisen, joka auttoi sinua uskomaan itseesi ja mahdollisuuksiisi? Lainasiko joku sinulle autoa? Ostiko joku sinulle auton? Kun muutit kotoa, ostettiinko sinulle asunto, tai autettiinko kantamaan vuokra-asuntoon sohva, tekemään sähkösopimus, ottamaan kotivakuutus? Kun lompakkosi ja jääkaappisi oli tyhjä, oliko jossakin jääkaappi, jonka ääreen hakeutua?
Oliko sinulla pankkitilillä rahaa, ennen kuin tiesit sellaisesta mitään? Oliko sinulla omaisuutta, sijoituksia? Oletko saanut arvokkaita lahjoja, ennakkoperintöä, perintöä?
Nyt mieti, kuinka moni näistä toteutui kohdallasi. Muutama, useimmat, lähes kaikki? Ja sitten mieti, kuka ja missä olet nyt. Ja lopuksi vielä mieti, missä määrin se on sinun ansiotasi.”
Vastaa