Eilen kirjoitin Antti Hurskaisesta, joka valitsi siviilipalveluksen vuonna 2006, koska hänestä sota tuntui ”00-luvulla yhtä todennäköiseltä kuin avaruusolion kohtaaminen Jyväskylän Kirkkopuistossa.” Siviilipalveluskeskuksessa käymiensä keskusteluiden perusteella hän katsoi olevansa tässä suhteessa aikakautensa tyypillinen aseistakieltäytyjä.
Entä millä syillä 2020-luvun siviilipalvelusvelvolliset kieltäytyvät asepalveluksesta?
Jo kahden vuoden ajan olen kysellyt siviilipalvelusvelvollisilta siviilipalvelukseen hakeutumisen syitä. Kun viidestätoista ehdottamastani syystä saa valita useita, loppuvuodesta 2024 siviilipalvelustaan suorittavien keskuudessa eniten (55 %) valintoja saa väite “Siviilipalveluksesta on minulle enemmän hyötyä”, toiseksi eniten (49 %) “Armeijan kuri, hierarkia tjms tuntuivat epämiellyttäviltä” kun taas “Vakaumukselliset syyt” tulee vasta kolmantena (41 %).
Toisin sanoen enemmistö siviilipalveluksen valinneista suorittaa siviilipalvelustaan muista kuin vakaumuksellisista syistä, vaikka vakaumukselliset syyt ovat siviilipalveluslain mukaan ainoa hyväksyttävä syy hakeutua siviilipalvelukseen.
Kuriositeettinä mainittakoon, että reservistä eronneiden täydennyspalvelushenkilöiden kanssa lukuisia keskusteluita aiheesta käytyäni väitän, että myös armeijaan mennään usein vastoin vakaumusta, ennen kaikkea koska varusmiespalveluksen voi suorittaa kuudessa kuukaudessa, kun taas siviilipalvelukseen kuluu yli vuosi.
Yläkuva: Siviilipalveluskeskus Lapinjärvellä 1.10.22. Kuva (pd): Timo Virtala.
Vastaa