Johannes Brofeldt eli Juhani Aho (1861-1921).
Saisihan tuota kerran koettaa sitäkin, että käy vieraankin pitäjän pappia kuulemassa, ennen kuin kuolee… ainahan niitä oman pitäjän pappeja saa kuulla… ja jos tuosta jotain apua lähtisi syntiselle ihmiselle…
Olen kuunnellut Paavin saarnaa Roomassa, Dalai -laman luentoa Dharamsalassa, hiljentynyt Sikhien Kultaisessa temppelissä Amritsarissa, peseytynyt hindujen pyhässä joessa Gangesissa ja keskustellut tuntikausia imaamin kanssa Kiinan maaseutujen läpi pyyhältävässä junassa. Jos tuosta vaikka jotain apua syntiselle ihmiselle…
Tuskin sen enempää kuin Matille ja Liisallekaan Juhani Ahon romaanissa Rautatie. Heidän matkansa todellinen tarkoitus ei sitä paitsi ollut naapuripitäjän papin kuunteleminen, vaan Kuopion ja Iisalmen välille tehdyn rautatien näkeminen. Tätä todellista motiivia he eivät uskaltaneet tunnustaa edes itselleen, puhuivat vain Lapinlahden parempilahjaisen papin kuuntelemisesta.
Oman kirkonkylän läpi kulkiessa he tapasivat oman kylän rovastin ja ruustinnan, joille he eivät uskaltaneet tunnustaa sen enempää todellista kuin veruketarkoitustakaan, joten kertoivat olevansa matkalla tapaamaan Matin sukulaisia.
-Niin, totta kai nyt Matti ja Liisakin käyvät rautatietä katsomaan, kun kerran Lapinlahdelle menette?, totesi siihen ruustinna.
Pitkän päivämatkan jälkeen saavuttiin perille.
Kaksi kapeata rautakaistaletta … ja pölkkyjä poikkitelaisin … vieri vieressään … yhtä suoraa silmän kantamattomaan … ihan päätä pyörrytti, kun sinne katseli … ja toisaannepäin yhtä samaa aukeata … ja kapeni vähitellen…
— Tämäkö se tuota? … tämäkö se nyt on se rautatie? kysyi Liisa vähän vapisevalla äänellä, ja Matti yhtyi silmillään samaan kysymykseen, mutta
värähteli hänenkin muotonsa.–Tämä se nyt on … näitä myöten se nyt kulkee juna.
–Niin sekö masina? kysyi Matti. Näitäkö … pölkkyjäkö?
–Ei pölkkyjä … näitä rautoja.
–Vai näitä rautoja … en taida ymmärtää … vaan mitenkä ne tuota? … pyöräin päällähän se kulkee?
–Pyöräin.
Kuunnellessani Oliverin kanssa tietokoneelta tätä kertomusta mieleeni nousi päällimmäisenä ihmeiden, ihmettelyn ja elämysten suhteellisuus.
Paria päivää myöhemmin Oliver istui aurinkoisena päivänä nurmikolla pyykkinarulle nostettujen, tuulessa heiluvien lakanoiden alla, ja hämmästeli olemassaoloaan suunnilleen yhtä haltioituneena kuin astronautti David Bowman saapuessaan Jupiterin kiertoradalle Stanlye Kubrikin elokuvassa Avaruusseikkailu 2001.
Oliver tosin oli rennompi kuin astronautti Bowman, mutta niin tarkkaavainen, yllättynyt ja haltioissaan hän lakanoiden tanssista oli, etten voinut kuin keskeyttää haravoimiseni ja jäädä ihailemaan hänen hämmästelyn taitojaan.
Itseäni hämmästyttää – ja ennen kaikkea ilahduttaa – Project Gutenbergista löytyvät 28 000 ilmaiseksi ladattavissa olevaa kirjaa, joiden joukossa satoja äänikirjoja, joista osa myös suomeksi.
Juhani Aho: Rautatie (teksti suomeksi / äänikirja suomeksi)
Vastaa