Terveisiä Etelä-Korean pääkaupunki Soulista, jonne saavuin eilen osallistuakseni rauhanjärjestö Heavenly Culture, World Peace, Restoration of Light järjestämään rauhankokoukseen nimeltä World Alliance of Religions.
Jo järjestön nimi kuulostaa hiukan epäilyttävältä, kuten myös tiedot jotka löytyvät googlaamalla järjestön ja tämän tapahtuman taustoja. En nähnyt kuitenkaan syytä olla vastaamatta kohteliaasti, kun he aikoinaan lähettivät minulle sähköpostia ja sen jälkeen soittelivat pyytääkseen osallistumaan tapahtumaansa. Vastasin että tulisin mielelläni, mutta tämmöiseen meidän pienellä rauhanjärjestöllä ei ole valitettavasti varaa. He vastasivat, että maksavat paikan päällä sekä ruuan että majoituksen. Vastasin, ettei meillä valitettavasti ole varaa maksaa lentolippuja. He vastasivat, että maksavat puolet. Vastasin, ettei meillä ole valitettavasti siihenkään varaa. He lupasivat maksaa kokonaan.
Joten täällä sitä sitten ollaan.
Eilen lentokentällä minua ja muita kokousväkeä oli vastassa kolmisenkymmentä eri maiden lippuja ja järjestön logoa heiluttelevia ja tervetulotoivotuksia huutelevia nuoria, jotka ripustivat kaulaani paperista tehdyn kukkaseppeleen. Parikymppisellä miehellä oli käsissään kyltti, johon hän oli kirjoittanut paitsi nimeni, liimannut myös valokuvani ja piirtänyt firmani nimen ja logon. Firmallani ei ole tämän matkan kanssa mitään tekemistä, mutta kyltti ajoi silti asiansa.
Mies esittäytyi Timoksi, mutta ennen kuin ehdin päivittelemään kummallista yhteensattumaa, hän korjasi nimekseen Tony. Hän kertoi opiskelevansa eläinlääketiedettä parin tunnin automatkan päässä Soulista. Sitten hän esittäytyi uudestaan Timoksi, ja korjasi heti perään, että eikun Tony.
Hotellimme edustalla seisoi vielä lentokenttäporukkaakin suurempi vastaanottoyleisö lippuineen. He hurrasivat minulle paitsi majoittuessani hotelliin, myös poistuessani sieltä lounaalle, ja uudestaan palatessani hotellille, lähtiessäni kävelylle ja palatessani kävelyltä. Aina yhtä innoissaan ja iloisina.
Ryhmääni kuuluvan bangladeshilais-intialais-ruotsalaisen Chitran kanssa päivittelimme kateellisina paitsi järjestelyssä mukana olevien vapaaehtoisten määrää, myös hotellin tasoa. Mistä tähän kaikkeen on saatu rahat, miten rauhanjärjestöllä voi olla varaa maksaa niin monen osallistujan ja lehdistön edustajan matkat, ruuat ja näin korkaluokkaisen hotellin?
Vastaus saattaa piillä järjestön perustajan taustassa, hän on Man Hee Lee, joka on perustanut 80-luvulla myös kristillispohjaisen, nykyisin 150 000 rekisteröidystä jäsenestä koostuvan lahkon, jota syytetään muun muassa pohjoiskorealaisten metodien käytöstä järjestäytymisessään.
Kysyttyäni järjestön rahoitusta eräältä vapaaehtoiselta, hän vakuutteli, ettei järjestöllä ole jäsenilleen kuukausimaksua. Mutta järjestö saa kyllä jäseniltään säännöllisiä lahjoituksia, ja että ”monista pienistä lahjoituksista kertyy iso summa.”
Ryhmäämme kuuluu myös neljä etiopialaista, yksi jemeniläinen sekä vaihteleva määrä hyvinvoinnistamme huolehtivia vapaaehtoisia oppaita. Tulemme toimeen erinomaisesti. Yksi etiopialaisista on franciscaaniveli Gabriel. Hän kertoi katolisten olevan pieni vähemmistö Etiopiassa, jossa suurimmat uskonnot ovat koptikristillisyys ja islam. Muut etiopialaiset työskentelevät uskontodialogin parissa toimivassa järjestössä.
Ryhmämme keskustelu on leppoisaa ja tutustumisemme ja verkostoitumisemme on edennyt loistavasti, paitsi kolmesti kun se on keskeytynyt vaivautuneeseen hiljaisuuteen, kun joku jäjestäjistä on tullut paikalle muistuttamaan, että nyt meidän tulisi keskustella leppoisasti, tutustua ja verkostoitua.
Tätä kirjoittaessani olemme bussilla matkalla avajaisseremoniaan stadionille, jonne yhden järjestäjän mukaan on tulossa 50 000, toisen 100 000 ja kolmannen mukaan miljoona osallistujaa. Wikipedian mukaan stadionilla on 70 000 istumapaikkaa.
Vastaa