Keskiviikkona keskustelin siviilipalvelusmiesten kanssa ilmiöstä nimeltä suunniteltu vanheneminen. Kyseinen ongelma on nyky-yhteiskuntamme rakenteellisten ongelmien ytimessä: jotkut tuotteet, kuten alla olevassa dokumentissa esitelty hehkulamppu, ovat kysynnän varmistamiseksi suunniteltuja kestämään vain tietyn ajan.
Tämän dokumentin katsomisen jälkeen ei tule hehkulamppuja ikävä. Dokumentin mukaan 1920-luvulla hehkulamput kestivät 2 500 tuntia, nykyisin vain 1 000. Syynä oli vuonna 1924 hehkulampun tuottajien kesken solmittu sopimus, jonka tavoitteena oli lyhentää hehkulamppujen ikää. Dokumentissä esitetään lukuisia todisteita sopimuksen olemassaolosta, ja kerrotaan muun muassa kalifornialaisen paloaseman katossa palavasta, ennen mainitun sopimuksen laatimista valmistetusta hehkulampusta, joka on ollut päällä yhtäjaksoisesti yli sata vuotta.
Hehkulamppujen katoaminen Euroopan Unionin markkinoilta ei kuitenkaan valitettavasti millään muotoa poista itse ongelmaa, vaan ilmiö on tuttu myös sukkahousuissa, tulostimissa, kännyköissä ja monissa muissa kulutustuotteissamme. Tilannehan on tuttu hyvin monille meistä: tulostin ilmoittaa, että on huollon aika, mutta huoltoliikkeessä todetaan, että huolto maksaa enemmän kuin uuden ostaminen. Valmistajien tavoitteena ei ole kestävien tuotteiden tuottaminen, vaan kuluttajien innostaminen ostamaan mahdollisimman usein uusia malleja.
Tilanteen korjaamiseksi tarvitaan toimia sekä kuluttajilta että poliitikoilta. Meidän kuluttajien tulee levittää keskuudessamme tietämystä ilmiön olemassaolosta, välttää suunniteltua vanhenemista harjoittavien yritysten kanssa asiointia ja suosia kestävämpiä tuotteita valmistavia yrityksiä. Vielä suurempi vastuu on tälläkin kertaa poliitikoilla, joiden tulisi lainsäädännöllä ja verotuksella tehdä suunniteltu vanheneminen nykyistä vaikeammaksi ja taloudellisesti kannattamattomaksi.
Vastaa