Siviilipalveluskeskuksen johdossa aloitta helmikuun alussa Tiina Koivuniemi. Haastattelin uutta työnantajaani Rauhanliiton ja Sadankomitean jäsenlehtenä toimivalle Pax-lehdelle.
k: Tähän alkuun, jos sopii, voisimme ottaa lyhyen henkilökohtaisen esittelyn.
T.K.: Olen 43-vuotias, naimisissa, kolmen lapsen äiti ja 1,5 kk vanhan Leevin isoäiti. Harrastan vanhojen huonekalujen entisöintiä, lukemista ja kesäisin olen mukana harrastajateatterissa. Olen syntynyt Vimpelissä, asunut tämän jälkeen Vaasassa ja viimeiset yhdeksän vuotta Seinäjoella. Tammikuun viimeisenä päivänä muutin Lapinjärvelle. Asun nyt ensimmäistä kertaa elämässäni Pohjanmaan ulkopuolella. Kotieläinkin on, Otto-koira, joka on 6-vuotias Basset Griffon se pienempi malli.
k: Sitten virallisempaan puoleen. Mikä on koulutuksesi ja minkälaisissa työtehtävissä olet toiminut aikaisemmin?
T.K.: Koulutustaustani on aika monipuolinen. Ylioppilaaksi pääsyn jälkeen suoritin aluksi kauppiksessa laskentatoimen yo-merkonomin tutkinnon. Vaasan yliopistosta valmistuin vuonna -92 hallintotieteiden maisteriksi, opettajaopinnot suoritin Hämeenlinnan opettajakorkeakoulussa ja kaikki huipentui vuonna 2004 toisenlaiseen vappuun: Väittelin tuolloin vapun aattona ja olen nyt filosofian tohtori kasvatustieteistä pääaineena aikuiskasvatus. Oikeastaan koko elämäni olen työskennellyt koulutuksen parissa. Noin 8 vuotta työskentelin aikuiskoulutusmaailmassa, muutaman vuoden vapaan sivistystyön parissa ja nyt viimeiset 7 vuotta koulutus-, kehittämis- ja tutkimuspalveluita tuottavassa yrityksessä omistajayrittäjänä, kouluttajana ja asiantuntijatehtävissä.
k: Kuka on esikuvasi johtajana ja miksi?
T.K.: Olen siinä mielessä onnekas, että olen saanut pääsääntöisesti työskennellä hyvien johtajien alaisena. Esikuvanani johtajana on pitkälti Vaasan aikojeni johtajani selkeän johtamisfilosofiansa vuoksi.
k: Siviilipalvelukseen tullaan hyvin monista syistä. Osa miehistä on pasifisteja, osa katsoo hyödyttävän yhteiskuntaa enemmän työpalvelulla kuin varusmiespalvelulla ja osa tulee siviilipalvelukseen henkilökohtaisista syistä. Yksi joukko on ns. antiautoritatiiviset, jotka eivät voi sietää armeijan komentelua. Miten aiot johtaa ja määräillä miehiä, jotka eivät halua tulla johdetuksi eivätkä määräillyksi?
T.K.: Ensinnäkin jokaista miestä tulee kohdella tasavertaisesti riippumatta siitä, mikä on se syy, miksi hän on siviilipalveluksen valinnut. Uskon, että myös ns. antiautoritatiiviset henkilöt arvostavat hyvää ihmislähtöistä johtamista ja aion perustaa siviilipalvelusmiesten johtamisen tämän kaltaiseen oikeudenmukaiseen johtamiseen.
k: Olet toiminut aikoinaan Vaasan siviilipalveluskeskuksessa toimialavastaavana. Miten siviilipalveluslaki ja käytännöt ovat muuttuneet noista ajoista?
T.K.: Sivarikeskuksessa toimiessani toimin kouluttajana ja toimialavastaavana olin yrittäjä- ja henkilöstöpalveluiden toimialalla. Siviilipalvelusmiesten kouluttajana toimin vuosina 93 – 96 ja tämän jälkeen vielä luennoitsijana. Käytännöt ja lainsäädäntö eivät juurikaan ole muuttuneet noista ajoista. Koulutuksen järjestämisessä on eroja lähinnä ryhmäjakojen osalta ja koulutuksen sisältöalueet ovat muuttuneet jonkin verran.
k: Miltä LKK:n toiminta näyttää Vaasan suunnalta nähtynä?
T.K.: LKK:ssa koulutettavien määrät ovat paljon suuremmat kuin Vaasassa aikoinaan. Vaasassa sivarikeskus oli osa aikuiskoulutuskeskusta, jossa järjestettiin paljon eri alojen koulutusta. Lapinjärvellä on enemmän siviilipalveluskeskuksen tuntua, koska LKK on keskittynyt ko. toimintaan. Keskittäminen on hyvä asia. Näin on päästy päätöksenteossa selkeisiin linjauksiin ja tämä näkyy siinä, että samankaltaisissa tilanteissa päätökset ovat samanlaisia. Usean keskuksen mallissa ei päästä tähän tavoitteeseen.
k: Mistä aiheista luennoit siviilipalvelusmiehille Vaasassa?
T.K.: Vaasassa toimin ryhmän kouluttajana, jolloin minulle kuului kokonaisvastuu omista ryhmistäni. Opetin siviilipalveluslainsäädännön lisäksi työnhakua, kansainvälistymistä, oikeusoppia ja ohjasin miesten projektitöitä. Eräs mielenkiintoisista aihealueista oli pakolaispolitiikka ja ulkomaalaiskysymykset.
k: Olen ymmärtänyt, että aiot myös jatkossa osallistua opetukseen. Mitä haluat suomalaisille siviilipalvelusmiehille opettaa?
T.K.: Haluan tosiaankin osallistua henkilökohtaisesti myös opetukseen mahdollisuuksien mukaan. Teemoja, joihin haluaisin paneutua, ovat meille kaikille tärkeitä kansalaisen oikeusturvaan liittyvät kysymykset sekä toisaalta teemat, jotka tukevat yksilön henkilökohtaista kasvua.
k: Millainen suhde sinulla on pasifismiin?
T.K.: En usko, että sotimalla voidaan ratkaista mitään maailman kansojen välisiä ongelmia. En myöskään hyväksy väkivaltaa missään muodossa. Mielestäni meidän kaikkien tulisi toimia siten, että omilla kannanotoillamme voisimme edistää konfliktien rauhanomaisia ratkaisumalleja.
k: Suuren yleisön tietämys siviilipalvelusasioista on keskimäärin hyvin puutteellista ja asenne siviilipavelusmiehiä kohtaan toisinaan jopa avoimen vihamielistä. Uskotko pystyväsi tekemään jotain asianlaidan parantamiseksi?
Johtaja ja johdettavat vasemmalta lukien: siivoustyönohjaaja Marjut Romppainen, koulutusvastaava Staffan Malmström, sivooja Anne Häkkinen, vastaanottovirkailija, siviilipalvelusmies Petri Kakko, johtaja Tiina Koivuniemi ja koulutusvastaava Markku Lautamäki.
T.K.: On totta, että siviilipalveluksesta tiedetään suuren yleisön keskuudessa liian vähän ja valitettavan usein siviilipalvelusmiehistä muodostetaan mielikuvia sen vajavaisin tiedoin. Tämä on asia, minkä eteen aion tehdä kovasti työtä siviilipalveluskeskuksen johtajana. Uskon, että oikeanlaisella tiedottamisella ja aktiivisella otteella voin parantaa tilannetta. Tätä varten olen parhaillaan laatimassa eräänlaista ”markkinointisuunnitelmaa”. Jatkossa tulemme osallistumaan enemmän tapahtumiin, joissa tietoa siviilipalveluksesta voidaan levittää suurelle yleisölle.
k: Mitä mieltä olet työministeriön asettaman työryhmän ehdotuksesta uudeksi siviilipalveluslaiksi?
T.K.: On hyvä, että siviilipalveluslakia ollaan uudistamassa. Uudistamisen myötä laki selkiinnyttää monia asioita. Nyt voimassa olevan lain heikkoutena on se, että se ei selkeästi vastaa siviilipalvelusmiehen asemaa koskeviin kysymyksiin poikkeustilanteissa ja kriisitilanteissa. Uudistus selkiinnyttää myös tätä. Uusi lakiehdotus myös vahvistaa siviilipalveluskeskuksen roolia ja lisää siviilipalvelusvelvollisten oikeudenmukaista ja tasavertaista kohtelua.
k: Mitä mieltä olet aseistakieltäymisoikeuden ulottamisesta myös kriisinaikaan?
T.K.: Tämä on erittäin hyvä asia ja lisää siviilipalvelusvelvollisten oikeusturvaa.
k: Norjassa ja Itävallassa lyhennettiin hiljattain siviilipalvelusaika vastaamaan varusmiespalveluksen pituutta. Tulisiko Suomen seurata perässä?
T.K.: Siviilipalveluksen pituus on asia, joka varmaan keskusteluttaa uuden lain säätämisen yhteydessä. Suomen olisi hyvä seurata perässä ja lähteä siitä, että siviilipalvelus ei olisi pisintä varusmiespalvelusaikaa pitempi.
k: Mitä mieltä olet koulutusjakson koulutusisällön muuttamisesta?
T.K.: Koulutuksen uudistaminen on hyvä asia. Uudistamisen kautta voidaan varmistua sekä sisällön että käytettävien opetusmenetelmien ajanmukaisuudesta. Uudistettu koulutus tulee tuottamaan myös sellaista osaamista, mitä miehet voivat hyödyntää ammatillisesti. Koulutuksen uudistamistyöryhmä aloitti työskentelynsä viime viikolla ja lokakuuhun mennessä meillä on tarkempi tieto uudistuneen koulutusjakson sisällöstä.
k: Mitä mieltä olet Vokt -projektista, jossa siviilipalvelusmiehiä koulutetaan ja sijoitetaan kouluihin ennaltaehkäisemään nuorisoväkivaltaa, koulukiusaamista ja rasismia sekä opettamaan lapsilla väkivallattomia konfliktinratkaisumalleja. Onko tämäntyyppisille projekteille enää tilaa, mikäli työryhmän ehdotus koulutusjakson keskittämisestä palo-, pelastus- ja väestönsuojeluun toteutuu?
T.K.: Vokt-projekti on erittäin hyvä sisällöltään ja tänä päivänä erittäin tarpeellinen. Toivottavasti tilaa vokt:n kaltaisille projekteille on tulevaisuudessakin.
k: Tulet olemaan runsaasti tekemisissä niin pasifistien, puolustusvoimien, valtion virkamiesten, poliitikkojen, rauhanjärjestöjen kuin mediankin kanssa. Millaisena haasteena näet yhteistyökumpaneidesi moninaisuuden? Uskotko tulevasi kaikkien kanssa toimeen?
T.K.: On erittäin mielenkiintoista toimia erilaisten sidosryhmien kanssa. Mielestäni tämä on eräs työhöni liittyvä rikkaus ja uskon, että jokaisen kontaktin kautta ja avulla voin edistää suomalaisen siviilipalveluksen kehittämistä entistä paremmaksi ja toimivammaksi. Samalla toivon voivani lisätä tietoisuutta siviilipalveluksesta. Koen, että eräs henkilökohtaisista vahvuuksistani on kyky tulla toimeen erilaisten ihmisten ja tahojen kanssa. Uskon, että se auttaa toimivan yhteistyön rakentamisessa eri sidosryhmien suuntaan.
(Haastattelu on julkaistu netissä ilmestyvässä Pax -lehdessä 1.3.2007.)
Vastaa