Alfred Nobel (kuva: pd).
Kotimaa-lehti teki lyhyen jutun kysymyksestä, pitäisikö Nobelin tämän vuoden rauhanpalkinto luovuttaa Yhdysvaltojen tiedustelumateriaalia vuotaneille Bradley Manningille ja Edward Snowdenille. He kysyivät myös minun mielipidettäni asiaan, mutta koska palstatila jäi kovin lyhyeksi, haluan tässä hiukan tarkentaa kantaani.
Norjalaisen lakimiehen ja rauhanaktivisti Fredrik S. Heffermehlin kirjoittan kirjan ”Nobelin rauhanpalkinto – Mitä Nobel todella tahtoi” mukaan Alfred Nobel ilmaisi tahtonsa palkintojen ehdosta seuraavasti:
Koko jäljelle jääneen, rahaksi muutettavan omaisuuteni kanssa on meneteltävä seuraavasti: pääoma, jonka testamentin toimeenpanijat sijoittavat turvallisiin kohteisiin, muodostaa rahaston, jonka korot vuosittain jaetaan palkintojen muodossa niille, jotka edellisen vuoden aikana ovat tuoneet ihmiskunnalle suurinta hyötyä. Nämä korot jaetaan viiteen yhtä suureen osaan, jotka jaetaan seuraavasti: yksi osa henkilölle, joka on tehnyt tärkeimmän löydön tai keksinnön fysiikan alalla; yksi osa sille, joka on tehnyt tärkeimmän kemian alaan liittyvän keksinnön tai parannuksen; yksi osa sille, joka on tehnyt tärkeimmän löydön fysiologian tai lääketieteen alalla; yksi osa sille, joka on kirjallisuuden alalla tuottanut merkittävimmän ihanteisiin tähtäävän teoksen; ja yksi osa sille, joka on työskennellyt eniten ja parhaimmin kansojen välisen veljeyden edistämiseksi, vakinaisten armeijoiden lakkauttamiseksi tai pienentämiseksi sekä rauhankongressien järjestämiseksi ja edistämiseksi.
Vuosittain Nobelin palkintojen seremoniassa jaettava ”taloustieteen Nobel” ei siis ole Nobelin palkinto ollenkaan, vaan Ruotsin keskuspankin vuonna 1969 ensimmäisen kerran myöntämä palkinto Afred Nobelin muistoksi.
Heffermehlin mielestä Nobelin testamentissa ilmaisemaa selkeää tahtoa ei viime vuosina ole kunnioitettu, vaan rauhanpalkinnosta on tullut vain ”hyville tyypeille” annettava palkinto. Heffermehlin kritiikki on mielestäni täysin oikeutettua.
Snowdenin ja Manningin palkitsemisen suhteen ole sillä kannalla, että he eivät täytä – niin hatunnoston ja palkitsemisen arvoisia kuin he ovatkin – Nobelin testamentissa ilmaisemia kriteerejä. Kuten eivät täyttäneet Barak Obama, Al Gore kuin Muhammad Yunnuskaan, vain muutamia nimiä mainitakseni.
Olen aiemmin tässä blogissa ja YouTubessa kommentoinut varovaisen myönteisesti ainakin Barak Obaman ja EU:n saamia rauhanpalkintoja, mutta luettuani Heffermehlin kirjan suhtaudun niihin kriittisemmin. Suosittelen lämpimästi kyseistä kirjaa, jossa rauhanpalkinnon taustojen lisäksi valotetaan mielenkiintoisella tavalla tämän dynamiitinkeksijän, kosmopoliitin ja aikansa rikkaimman liikemiehen elämää. Kyseistä kirjaa on myytävänä paitsi hyvin varustetuissa kirjakaupoissa, myös Loviisan Rauhanfoorumin toritapahtumassa ensi viikon lauantaina Loviisan torilla klo 8 – 12.
Vastaa