Tässä videotervehdys maanantaina päättyneestä kansainvälisestä rauhanjärjestöjen tapaamisesta Sarajevosta. Alla suunnilleen sama sisältö tekstinä.
”Terveisiä Sarajevosta, Euroopan Jerusalemista, jossa muslimit, kristityt ja juutalaiset ovat asuneet sulassa sovussa vuosisatojen ajan, ja josta ensimmäiseen maailmansotaan johtaneet tapahtumat saivat alkunsa sata vuotta sitten eli kesäkuussa 1914. Meneillään on Sarajevo Peace Event, kansainvälinen rauhanjärjestöjen tapaaminen, joten tämä on hyvä hetki hiukan pohtia käsitettä nimeltä pasifismi.
Kaikilla tuntuu olevan pasifismista vankka mielipide, mutta hyvin harvoin näkee määriteltävän, mitä kyseisellä termillä oikeastaan tarkoitetaan. Nykysuomen sanakirjan mukaan pasifismi tarkoittaa rauhanaatetta. Rauhanaate puolestaan tarkoittaa ”pyrkimystä sotien välttämiseen ja kansojen rauhanomaiseen kanssakäymiseen.” Mielestäni tämä määritelmä on aavistuksen liian laaja, sillä kukapa nyt sotaa haluaisi, eivätkö kaikki ihmiset – muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta – pyri sotien välttämiseen? Eikö armeijoita ole perustettu sotien välttelemiseksi, ja eikö punaniskasinkin nationalisti kuitenkin kannata esimerkiksi kansainvälistä kauppaa, jonka voi sanoa olevan yksi esimerkki kansojen rauhanomaisesta kanssakäymisestä?
Toisessa ääripäässä on määritelmä, jonka mukaan pasifismi tarkoittaa sitä, ettei hyväksi mitään väkivaltaa koskaan eikä missään tilanteessa. Googlaamalla sanan pasifismi pääsee seuraamaan pasifismista käytävää äärimmäisen tunteikasta keskustelua. Tässä keskustelussa pasifismia ei yleensä määritellä, mutta annetaan kyllä ymmärtää, että kyse on kaiken väkivallan kieltämisestä kaikissa olosuhteissaa. Hyvin usein tämä keskustelu toistaa samaa kaavaa: keksimällä keksitään tai etsimällä etsitään jokin äärimmäinen tilanne, jossa väkivalta on oikeutettua, jonka jälkeen pasifismi julistetaan toimimattomaksi.
Itse en pidä kummastakaan näistä ääripään määritelmistä, vaan jakaisin käsitteen kahteen – kuten tekevät eräät englanninkieliset tietosanakirjat netissä – suhteelliseen ja absoluuttiseen pasifismiin. Silloin kun pasifismi-sana otettiin ensimmäisen kerran käyttöön, sillä viitattiin nimenomaan tähän suhteelliseen muotoon, kaikkeen työhön rauhan hyväksi ja väkivallan ennaltaehkäisemiseksi. Tätä tukee myös pasifismi-sanan alkuperä, käsite on peräisin latinan kielen sanoista paci– (pax) eli rauha ja –ficus eli tekeminen.
’Rauhantyöksi’ määriteltynä pasifismi ei ole radikaali aate, eikä millään tapaa idealistinen eli todellisuudelle vieras maailmankatsomus. Työ väkivallan vähentämiseksi ja sotien ennaltaehkäisemiseksi ei ole sen radikaalimpaa eikä idealistisempaa kuin lääketieteenkään työ tauteja vastaan. Tauteja on aina ollut ja tulee olemaan, mutta se ei tee lääkereiden työstä turhaa, päinvastoin.”
Vastaa