Yhteisötalous mullistaa matkailun ja liikenteen

Tämä kirjoitus on julkaistu ensimmäisenä Ydin-lehdessä 3/2014.

Sohvasurffailu lisää luottamusta, Uber-taksit vähentävät työttömyyttä ja Airbnb ottaa tyhjillään olevia asuntoja käyttöön.

Tiesitkö, että jokaista maksullista hotellihuonetta kohden New Yorkissa on tarjolla myös ilmainen majoituspaikka, niin että ilmaispaikkoja on tarjolla lähes 100 000. Pariisissa ja Pietarissa niitä on noin 95 000, Lontoossa 70 000, Madridissa 27 000, Hong Kongissa reilut 16 000 ja Helsingissäkin yli 8 000.

Nämä tiedot löytyvät Couchsurfing.org-sivustolta, jonka kautta majoituspaikkaa etsivät ovat löytäneet majoituspaikkaa tarjoavia jo yli kymmenen vuoden ajan.

Sohvasurffaus on yksi esimerkki yhteisötaloudesta, jota myös jakamistaloudeksi kutsutaan. Ideana on hyödyntää käyttämättömiä resursseja, tässä tapauksessa olohuoneen sohvaa ja tyhjillään olevia vierashuoneita.

Myös autot seisovat käyttämättöminä paikoillaan suurimman osan elinkaarestaan, monet kakkosasunnot ovat tyhjillään 51 viikkoa vuodesta ja maamme joka kolkasta, kuten tunnettua, löytyy työtöntä työvoimaa, kuten myös tekemättömiä töitä.

Miksi emme vuokraisi toistemme autoja tarpeen mukaan, mökkejämme turisteille, tai työaikaamme sitä tarvitseville?

– Vaihtamista, vuokraamista ja jakamista on ollut aina, kertoo Kaikki jakoon! – Kohti uutta yhteisöllistä taloutta -kirjan toinen kirjoittajista, Jenni Selosmaa. – Köyhissä olosuhteissa vertaisapu, koneiden tai välineiden vuokraaminen tai lainaaminen naapureille, liftaaminen tai työpanoksien vaihtaminen on aina ollut luontevaa, usein myös välttämätöntä.

Lähtötunnelmissa Madridissa.

Taloudellisen hyvinvoinnin lisääntyessä tarve on vähentynyt, ja ihmiset linnoittautuneet tavarapaljoutensa keskelle. Yhteisötalouden uudelle tulemiselle on uudet syyt: huoli ympäristön kestokyvystä, tarve yhteisöllisyydelle ja teknologinen kehitys.

– Teknologinen kehitys, kuten sosiaalisen median yleistyminen ja muut kännykkäsovellutukset, ovat avanneet yhteisötaloudelle aivan uusia ovia, jatkaa Salosmaa.

Vai pitäisikö mieluummin puhua jakamistaloudesta, yhteisöllisestä taloudesta tai vertaistaloudesta? Selosmaa ei ole varma, mutta on kirjan kirjoittamisen jälkeen kallistumassa sille kannalle, että paras nimi tälle kulttuurille on yhteisötalous.

Yhteisötaloudessa voi vaihdon välineenä käyttää rahaa, virtuaalivaluuttaa tai työaikaa, kuten Suomen aikapankit -järjestö tekee, mutta tavarat ja palvelut voivat kiertää myös vastikkeetta, ihmisten auttamisen ilosta, kuten sohvasurffauksessa tapahtuu.

Jakamistalous.fi-sivustolta löytyy kymmeniä Suomessa toimivia yhteisötalouteen perustuvia yrityksia ja yhdistyksiä. Selosmaalle tutuin niistä on Airbnb.

– Kesällä vuokrasimme isolla porukalla Ranskasta talon käyttöömme, se tuli todella halvaksi. Sitten olen mukana Stadin aikapankissa, sitä kautta tarjosin muuttoapua ja löysin kaupunkiviljelypalstan. Olen myös sohvasurffannut ja lainannut autoa Sharetribe-yrityksen kautta.

Selosmaa innostui yhteisötaloudesta työskenneltyään vuosia kauppatieteilijänä rahoitusalalla.

– Sitten sisäinen arvoristiriita tuli liian suureksi, tarvitsin merkityksellisempää työtä. Koen ympäristöasiat hyvin tärkeiksi, ja näen yhteisötalouden osaksi kiertotaloutta.

Kiertotaloudessa yritysten prosessit suunnitellaan niin, ettei kyseessä ole ketju tehtaalta kaatopaikalle, vaan ympyrä, jossa raaka-aineet kiertävät, ja jossa materiaaleja käytetään tehokkaammin ja viisaammin.

– Yhteisötalous on tähän kuluttajan näkökulma. Tämä on ainut tapa, millä tavalla voimme ihmiskuntana mennä eteenpäin. Nykymenolla voi jatkua ehkä kymmenen vuotta, mutta sitten raaka-aineet loppuvat. Yritykset ja valtiot eivät tule tätä rakennemuutosta tekemään, vaan ihmiset itse. Vertaistaloutta rakentamalla saamme luotua kestävyyttä sekä talouteen että yhteiskuntaan.

Kirjoittaja, Graig, Suzanne ja Oliver.

Erään sohvasurffaajan kokemuksia

Pari vuotta sitten matkustin junalla nelivuotiaan poikani kanssa Bostonista Chicagoon ja sieltä edelleen Detroittiin. Yhteensä istuimme junassa yli 24 tuntia. Sekä Bostonissa että Chicagossa olimme yöpyneet hotelleissa, mutta Chicagossa tajusin kurkistaa Couchsurfing.org-sivustolle ja katsoa, löytyisikö sieltä meille yösijaa.

Päädyimme yöpymään Suzannen ja Graigin luokse. He ovat eläkeikää lähestyvä pariskunta, jonka kellarin saimme kokonaisuudessaan käyttöömme: kaksi makuuhuonetta, olohuone, vessa ja suihku. Viivyimme heidän luonaan kolme yötä, ja isäntäperheemme tarjosi meille paitsi ruuat, myös neljän tunnin tutustumisajelun läheiseen vuoristoon. Matkalla tarjosin heille päivällisen. Kun lähdön aika tuli, ja tarjosin tästä täyshoidosta rahallista korvausta, he eivät suostuneet ottamaan sitä vastaan.

– Tarjoatte sitten joillekin muille, he sanoivat.

Laitoin ilmoituksen että vierashuonettamme saa käyttää, mutta vuoteen ei kuulunut mitään. Kerran yksi venäläinen polkupyöräilijä otti yhteyttä, mutta kun kuuli kuinka kaukana olemme Pietari – Helsinki reitin varrelta, hän lupasi etsiä jonkun muun paikan.

Mutta sitten eräänä päivänä tulivat Sergei, Dasha ja Masha. Sergei myy Pietarissa työkseen moottorisahoja, ja Dasha hoitaa kotona kuuden kuukauden ikäistä Masha-vauvaa. He viipyivät ensin neljä päivää, ja tulivat uudestaan seuraavana vuonna, tällä kertaa anoppinsa kanssa. Ystävystyimme, söimme, kävimme metsäkävelyllä ja saunoimme, nykyisin he ovat meille kuin kuka tahansa ystäväperhe. Kutsuivat Pietariinkin, tarkoitus on sinne ensi vuonna mennä.

Viime syksynä yövyimme Madridissa espanjalais-virolaisen perheen luona, jossa oli samanikäisiä lapsia kuin meillä. Ja nyt kesällä pääsimme tutustumaan Yhdysvaltain Salt Lake Cityssä erään viisilapsisen mormoniperheen lievästi sanottuna sotkuiseen elämään.

Taideteos Chicagossa.

Sattumanvaraisesti vierailijoita tai vierailun kohteita ei couchsurfing-järjestelmässä tarvitse valita, vaan jo hakuvaiheessa voi rajata haun koskemaan vain miehiä tai vain naisia, vain lapsiperheitä tai vain lapsettomia perheitä ja niin edelleen. Vierailijoiden tai vierailupaikkojen löytäminen on teknologian ja runsaan valikoiman vuoksi helppoa, varsinkin jos vertaa aikaan ennen internetiä.

Yksi sohvasurffailun edelläkävijöistä, The Hospitality Club, toimi jo vuosikymmeniä sitten paperikirjeiden välityksellä. Systeemi oli raskas ja hidas, mutta toki sekin toimi, kertoi sitä vuosikaudet käyttänyt Suzanne.

Matkustelun halpenemisen, uusien ystävien löytämisen ja eri kulttuureihin tutustumisen ohella parasta sohvasurffaamisessa on luottamuksen lisääntyminen: kokemus siitä, että maailma on täynnä solidaarisia, ystävällisiä ja luottavaisia ihmisiä.

Yhdysvalloissa kokeilimme myös toista yhteisötalouden muotoa, Uber-taksia. Uber-kuskiksi kelpaa käytännössä kuka tahansa ajokortin ja auton omistava. Auto tilataan asiakkaan älypuhelimen sovelluksen avulla, josta voi seurata kuinka kauan, nopeasti, ja mitä reittiä lähin auto saapuu paikalle. Kuskin älypuhelin toimii taksimittarina.

Auto tuli ajallaan, neljässä minuutissa, kuski oli kohtelias, ja maksu onnistui sivustolle etukäteen näppäilemälläni luottokorttitiedoilla. Puolen tunnin matka lähiöstä lentokentälle maksoi 40 dollaria, eli kymmenisen dollaria vähemmän kuin taksimatka.

Lontoossa taksikuskit protestoivat keväällä Uberia vastaan. Heidän täytyi opiskella kolme vuotta Lontoon katuja saadakseen taksiluvat, mutta Uberin taksikuskiksi pääsee ilman koulutusta. Suomessa yhtiö kartoittaa parhaillaan edellytyksiään päästä markkinoille.

Airbnb on kohdannut samantyyppisiä vaikeuksia eri puolilla maailmaa. Toiminnan voin nähdä myös yrityksenä kiertää tiukkaa hotelli- ja ravintola-alojen lainsäädäntöä. Aika tulee näyttämään, millaisia muutoksia on edessä. Mutta muutoksia on edessä, se on varmaa.

TIMO VIRTALA