(Kirjoitus on julkaistu Pax-lehden kesänumerossa)
Maanantaina Rauhanasemalla puitiin Sudanin tilannetta Kuel Jok’in johdolla. Kuva: H.J.
Kirjassaan Letters from Burma Aung San Suu Kyi kertoo burmalaisesta teatteriryhmästä, joka käsikirjoitti sotilasjunttaa arvostelevan näytelmän, harjoitteli, mainosti, järjesti teatteri-illan ja lopulta esitti näytelmänsä. Seuraavana päivänä heidät vangittiin, aivan kuten he olivat odottaneetkin.
Suomesta tällaista aatteen paloa on vaikea löytää. Päivänpoliittiset haasteemme ovat liian pieniä ja abstrakteja, että niistä jaksettaisiin toden teolla innostua. Veroäyrit, kuntafuusiot ja valtionosuuksien indeksikorotukset – kukapa nyt niiden takia marttyyriksi, vangiksi tai edes nälkälakkoon viitsisi ryhtyä.
Rauhanliikkeellä on tarjottavana suurempia haasteita. Pyrimme lakkauttamaan sodat, poistamaan nälänhädän ja toteuttamaan yleismaailmalliset ihmisoikeudet. Ongelmana on, että iso osa ihmisistä pitää näitä tavoitteita niin epärealistisina, että näkee puuhastelemisemme turhana tai jopa vahingollisena.
Voisimme toki tulkita tällaisen ajattelun olevan osoitus näiden ihmisten mielikuvituksettomuudesta, mutta hyödyllisempää on tulkita se osoitukeksi kommunikaatiomme epäonnistumisesta. Puolellamme on totuus, historia, logiikka, Jeesus ja Einstein, ja silti olemme onnistuneet tyrimään itsemme marginaali-ilmiöksi!
Miksi kukaan ei syytä lääkäreitä epärealistiseksi, koska he taistelevat maailman tauteja vastaan? Siksi, ettei kukaan lääketieteen edustaja julista pyrkimyksekseen poistaa kaikki maailman taudit. Samalla tavalla rauhanliikkeen tulisi lopettaa puheet maailmanrauhasta. Tarvitsemme sopivamman kokoisen haasteen.
Sen täytyy olla riittävän jalo, että se saa ihmiset liikkeelle samanlaisella aatteen palolla kuin nuo burmalaiset teatterinharrastajat. Toisaalta sen täytyy olla riittävän konkreettinen, että jokainen ymmärtää mistä on kysymys. Mutta ennen kaikkea sen täytyy olla realistinen, niin että ihmiset todella uskovat siihen.
Miten olisi väkivallan vähentäminen? Väkivallan syiden pohtiminen, rauhan rakentaminen, aseellisten konfliktien ennaltaehkäisy ja ristiriitojen ratkaiseminen sovittelemalla? Näistä asioista keskusteleminen, erilaisten ratkaisuvaihtoehtojen tutkiminen, punnitseminen ja kokeilu.
Tähän keskusteluun ja työhön toivotamme tervetulleeksi niin absoluuttipasifistit kuin maanpuolustushengen vaalijatkin ja kaikki siltä väliltä. Näin määriteltynä jokainen tuntee olevansa tervetullut rauhanliikkeeseen. Ja kun meihin on liittynyt jokainen, saavutamme vaivihkaa sen, josta tuossa aiemmin kehoitin olemaan puhumatta.
Vastaa