Puolesta ja vastaan – Esseitä kirjoista ja aatteista, on juuri tullut painosta. Mukana on kirjoitukseni Albert Einsteinin pasifismista. Olen kirjoittanut aiheesta aiemminkin, mutta tässä kirjassa on siitä laajennettu versio. Kirja on myynnissä tämän linkin takana, hinta 20 € toimituskuluineen.
Mutta lyhyesti: oliko Albert Einstein pasifisti?
Vastaus riippuu pasifismin määritelmästä. Nykysuomen sanakirjan mukaan pasifismi tarkoittaa samaa kuin rauhanaate, ja rauhanaate puolestaan ”Pyrkimystä sotien välttämiseen ja kansojen rauhanomaiseen kanssakäymiseen.” Sana pasifismi muodostuu latinan sanoista pax = rauha ja ficus = tekeminen.
Eli pyrkikö Einstein sotien välttämiseen ja kansojen rauhanomaiseen kanssakäymiseen? Kyllä, koko elämänsä ajan, tästä ei ole pienintäkään epäselvyyttä.
Tässä alla näkemykseni tueksi joitakin lainauksia Einsteinin omista kirjoituksista:
”Minun pasifismini on vaistoa, tunnetta, joka valtaa minut siksi, että ihmisen tappaminen on inhottavaa. Asenteeni ei perustu mihinkään teoreettisiin järkeilyihin, vaan syvään antipatiaan kaikkea julmuutta ja vihaa kohtaan. Voisin tietysti perustella asennoitumiseni järkisyillä, mutta se olisi jotain toissijaista.” (Kalevi Kalemaa: Sankareita vai pelkureita – Suomalaisen aseistakieltäytymisen historia. Tammi 2014, s. 76-77.)
”Kaikkien aikojen jaloimmat mielet ovat olleet yhtä mieltä, että sota kuuluu inhimillisen kehityksen pahimpiin vihollisiin ja että sen ehkäisemiseksi on tehtävä kaikki mahdollinen.” (Kirjoituksesta ”Näkemykseni sodasta” vuodelta 1915.)
”Einsteinin […] mukaan isänmaallisuus oli kansalaisille jonkinlainen tunteenomainen temppeli, joka ”kätkee sisäänsä eläimellisen vihan ja joukkomurhan moraaliset tarveaineet, jotka hän ottaa sodan syttyessä tottelevaisesti esiin käyttääkseen niitä hyväkseen”. Einstein kehotti pystyttämään tämän isänmaallisen alttarin tilalle pianon tai kirjahyllyn.” (Albrecht Fölsing: Albert Einstein elämäkerta. Terra Cognita 2000, s. 322.)
”Inhimillisen edistyksen todellisten ystävien on vastustettava energisesti sodan ihannointia rauhan aikana samoin kuin kaikkien muitakin rauhan aikana sotaa valmistelevia ajatus- ja tunnerakennelmia. Niihin kuuluu mielestäni kaikki, mikä kulkee ’isänmaallisuuden’ nimellä.” (Ibid.)
“Mikään ei lopeta sotia, elleivät ihmiset itse kieltäydy menemästä sotiin.” (Lehtihaastattelu tammikuulta 1931 osoitteessa http://www.saturdayeveningpost.com/wp-content/uploads/satevepost/einstein.pdf).
Mutta kuten Einstein and Twentieth-Century Politics -kirjan kirjoittanut Richard Crockatt alla olevalla videolla toteaa, ”Einstein ei ollut koskaan ”yhden asian mies” (single issue advocate). Hänellä oli monia aatteita (cluster of values), joista pasifismi oli yksi.”
”Einstein”, Crockatt jatkaa, ”pystyi näkemään yksittäisten poliittisten kysymysten yli visioonsa, joka oli maailma ilman sotia.”
Se yksittäinen poliittinen kysymys, johon Crockatt viittaa, oli ehdoton pasifismi. Einstein siis katsoi väkivallan käyttämisen natseja vastaan oikeutetuksi.
Oman tulkintansa mukaan hän ei ollut kääntänyt takkiaan, vaan perusteli puheitaan poliittisen tilanteen muuttumisella. ”Olen nykyisin sama tulisieluinen pasifisti kuin aikaisemminkin”, hän puolustautui. ”Uskon kuitenkin, että aseistakieltäytymistä voi suositella taistelukeinoiksi Euroopassa vasta sitten, kun aggressioon taipuvaisten diktatuurien demokraattisiin maihin kohdistama uhka on kadonnut.” (Fölsing 2000, 588.)
Albert Einstein oli rauhanaatetta kannattava henkilö eli pasifisti, joskaan ei ehdoton sellainen, vaan hyväksyi väkivallan käytön tietyissä ääritiltaneessa, jos se oli väkivallan vähentämiseksi välttämätöntä.
Vastaa