Kahden kuukauden iässä Oliver löysi vasemman kätensä. Hän tuijotti sitä usein hämmentyneenä, varsinkin juuri ennen nukahtamistaan. Joskus hän heräsi kesken unien vain tarkkailemaan kättään, ja nukahti sitten taas. Toisinaan käsi löi häntä kasvoihin, mutta ei hän siitä tuntunut piittaavan.
Viikkojen kuluessa hän oppi sulkemaan ja aukaisemaan kämmenensä. Ihailtavan keskittyneesti, mutta yhä vieläkin hämmästyneenä, hän sulki ensin pikkurillin, sitten nimettömän, keskisormen ja lopulta etusormen, ja aukaisi ne samassa järjestyksessä. Sulavasti kuin piansisti.
Neuvolassa Tiina kysyi, joko hän on löytänyt varpaansa. Aloin seurata Oliverin varvashuomioita, ja mielestäni hän ei vieläkään kiinnitä niihin samanlaista huomiota kuin aikoinaan vasempaan käteensä. Sama juttu pyörähtämisen kanssa. Kolmea viikkoa vanhempi Linda-serkku pyörähti jo kuukausia sitten, Oliver ei vieläkään.
Mutta kaikki ajallaan. Monien mielestä hän on erityisen rauhallinen, hymyilevä, iloinen ja tarkkaavainen lapsi. Pissaa ja kakkaakin pyydettäessä, toisinaan saattaa mennä kokonainen päiväkin puhtaalla vaipalla.
Oliver on nyt viisi kuukautta vanha ja on alkanut pikku hiljaa oivaltamaan olevansa muista ihmisistä erillinen yksilö. Tai kuka tietää, ehkä hän on pikku hiljaa alkanut unohtamaan olevansa osa suurta kokonaisuutta.
Vastaa