Istuessani vuosia sitten europarlamenttivaalitentin yleisössä mieleeni juolahti ilkeä kysymys, jonka pääsin esittämään kandidaateille: kenen asiaa lähdet Unioniin ensisijaisesti ajamaan – omaa, perheesi, sukusi, järjestösi, ammattiyhdistysliikkeesi, oman kuntasi, puolueesi, maakuntasi, Suomen valtion, Euroopan Unionin, ihmiskunnan vai koko maapallon?
– Kaikkien köyhien asiaa, vastasi Vasemmistoliiton ehdokas.
– Suomen kansan asiaa, vastasi kokoomuslainen.
Kukaan ei sanonut lähtevänsä ajamaan Euroopan Unionin asiaa.
Vihreiden kandidaatti, nyt jo edesmennyt asianjajaja Matti Wuori taisi olla ainoa, joka lupasi lähteä ajamaan koko ihmiskunnan asiaa.
Globalisoituneena aikana kysymys on tärkeä, ja myös kuntavaaliehdokkaiden tulisi vastata siihen.
Maapalloistuminen on tuonut entistä näkyvämmin esille kaikkia maailman ihmisiä yhdistävän syiden ja seurausten verkoston. Globalisaation määritelmän lapinjärveläistääkseni: lapinjärveläisten jokapäiväiset päätökset vaikuttavat toiselle puolelle maapalloa, ja toisella puolella maapalloa tehdyt päätökset tuntuvat Lapinjärvellä.
Päätös se on päättämättä jättäminenkin, ainakin mitä tulee Yhdysvaltain senaattiin ja sen alkuviikosta tapahtuneeseen päättämättömyyteen rahoitusmarkkinoiden pelastuspaketista, millä oli välitön vaikutus Lapinjärven Osuuspankista asuntolainaa hakeviin perheisiin. Asuntolainan saanti vaikeutui, mutta työpaikkojen menettämiseen on toivottavasti tällä kertaa vielä matkaa.
Edelliskerta kun on vielä niin tuoreessa muistissa, malliesimerkki globalisaatiosta sekin: ruotsalaisyritys päätti kymmenisen vuotta sitten sulkea Lapinjärven suurimman työllistäjän ja siirtää sen tuotannon Puolaan. Syynä ei ollut se, etteikö kyseinen yksikkö olisi tuottanut voittoa, vaan se, ettei se tuottanut riittävästi voittoa.
Myös syyskuun yhdennentoista ja Lontoon ja Madridin terroristi-isjujen heijastuksia saamme tuntea repuissamme joka kerta kun haluaisimme lentää, mutta ei globalisaation vaikutuksia ulkomailta tarvitse hakea: viihde, taide, tiede, ruoka, kulutustottumukset, kaikki on tuotu tai vähintään saanut inspiraationsa Itä-Uudenmaan ulkopuolelta.
Mitä siis jää meille itä-uusmaalaisille? Inspiroimmeko me lapinjärveläiset, viemmekö ideoita, aatteita ja trendejä, aiheutammeko perhosensiivillämme hirmumyrskyjä Japanissa? Epäilemättä kyllä.
Joka ikisellä tekemisillämme ja tekemättä jättämisillmme on vaikutusta ympäristöömme ja koko maailmaan. Jokainen sana, teko ja ajatus on merkityksellinen, eikä jää ilman seurauksia.
Kaaosteorian mukaan perhosen siiven lyönti voi aiheuttaa hirmumyrskyn toisella puolella maapalloa. Niin myös ystävällinen hymy naapurille Heikinkylän raitilla voi aiheuttaa hyvänolontunteen ja hyvän tekemisen lumipalloefektin, joka parin kuukauden päästä estää Intian ja Pakistanin välisen ydinsodan. Ja yksi vihainen katse liikenteessä…
Näin teoriassa. Käytännössä emme tietenkään voi kontrolloida tekemisiemme seurauksia, ja toisinaan hyvää tarkoittavilla teoilla onkin täysin päinvastaiset vaikutukset. Tällainen pelko estää valitettavan monta hyvää tekoa: entä jos hyväntekeväisyyteen mahdollisesti antamani rahat menevätkin byrokratiaan? Entä jos luomutuotanto ei sittenkään ole hyväksi ihmiskunnalle? Entä jos Reilun Kaupan kahvi ei olekkaan reilua?
Asiaa pitää tutkia ja hyväntekeväisyyttä pitää kehittää. Mutta tärkeintä olisi, että mahdollisimman moni meistä pyrkisi hyvään. Se, että joku yksittäinen hyväntahtoisuuden ele menee hukkaan on pientä sen katastrofin rinnalla, että niin moni jättää yrittämättä.
Suomi on maailman 16. rikkain valtio ja ekologinen jalanjälkemme on maailman 3. suurin. Meillä on varaa ja velvollisuus toimia paljon nykyistä aktiivisemmin ympäristönsuojelun ja globaalin oikeudenmukaisuuden edistämiseksi.
Alussa esittämäni vaihtoehdot eivät ole toisiaan poissulkevia. Luonnosta huolehtiminen on myös Suomen valtion edun ajamista. Ydinaseiden, pandemioiden, ilmastonmuutoksen, merten saastumisen, pakolaismassojen ja terrorismin aikana maailman köyhien hyvinvointi vaikuttaa mitä suurimmassa määrin lapinjärveläisten elämään, ja lapinjärveläisten elämä vaikuttaa mitä suurimmassa määrin maailman köyhien elämään.
Poissulkevia tai ei, intressiristiriitoja esittämieni tavoitteiden välillä toisinaan ilmaantuu. Vastaukseni siinä tapauksesa on, niin suureelliselta kuin se Lapinjärven valtuustoa silmällä pitäen näyttääkin, että ajan ja tulen vastaisuudessakin aina ajamaan koko maapallon etua. Kultaista sääntöä ja Immanuel Kanttia mukaellen: jokaisen yksilön tulisi toimia aina siten kuin toivoisi koko maailman kaikkien ihmisten toimivan.
Vastaa