Siviilipalveluskeskukselle vievä koivukuja syksyllä 2006.
Sivarikeskuksen sivulle on laitettu pdf -muodossa tiivistelmä työministeriön asettaman siviilipalveluslainsäädännön uudistamistyöryhmän mietinnöstä. Kyseessä on työryhmän puheenjohtajan työministeriön ylitarkastaja Heidin Nummelan PowerPoint -esitys, jonka hän näytti siviilipalveluspaikkojen neuvottelupäivillä Vantaalla 24.11 ja Oulussa 1.12.
Siviilipalvelusasioiden kiinnostavuudesta mediassa kertoo jotain se, että kyseisen raportin julkistamistilaisuudessa oli läsnä yli kahdenkymmenen eri tiedotusvälineiden edustajia, kun muutamaa kuukautta aiemmin julkistetun asevelvollisuuslain uudistamistyöryhmän raportin julkaisua oli seuraamassa vain kolme toimittajaa.
Tiivistelmän tiivistäen siviilipalveluslain uudistamisessa kyse on tästä:
– Siviilipalvelus ulottuu jatkossa myös poikkeusoloihin
– Liikekannallepanon ajan sijoitukset – keskus määrää siviililuonteisiin kriisitehtäviin
– Koulutusjakson sisältö uudistuu
– Kertauskoulutus
– Ulkomaanpalvelus max. 2 kuukautta
– Huumetestaus
– Valtiolle vastuuta asumiskustannuksista
– Siviilipalveluskeskuksen rooli vahvistuu
Kokonaisuudessaan lakiehdotus löytyy täältä. Alla oma mielipiteeni lakiehdotuksen tärkeimmiksi katsomiini kohtiin. Vaikka siviilipalveluskeskuksella työskentelenkin, kyseessä ei ole keskuksen mielipide, vaan omani.
ASEISTAKIELTÄYTYMISOIKEUDEN ULOTTAMINEN KRIISINAIKAAN
Aseistakieltäytymisoikeuden ulottaminen kriisinaikaan on erinomainen uudistus ihmisoikeuksien toteutumisen kannalta. On ollut noloa nähdä Suomi toistuvasti sekä YK:n ihmisoikeuskomitean että Amnesty Internationalin raporttien kritiikin kohteena tässä asiassa.
Työryhmä ehdottaa, että siviilipalvelusvelvolliset määrätään pelastuslain mukaisten väestönsuojelusta tai pelastustoiminnasta vastaavien viranomaisten käyttöön. Näihin aseettomiin ja puolustuslaitoksen ulkopuolisiin tehtäviin määrättäisiin siviilipalveluksensa jo suorittaneet ja siviilipalvelukseen ennen kriisinaikaa hakeutuneet.
Siviilipalvelukseen kriisin puhjettua hakeutuville järjestettäisiin vakaumuksen tutkinta. Kokemukset 60- ja 70-luvuilta osoittivat, on vakaumuksen tutkinta erittäin kyseenalainen toimenpide ja sen eettiset kriteerit täyttävää toimivuutta käytännössä on aiheellista epäillä. Toisaalta sen käytöönoton mahdollistaminen kriisitilanteessa on ymmärrettävää.
KOULUTUSJAKSON UUDISTAMINEN
Yhteiskuntamme suurimmat ongelmat tänä päivänä ovat perheväkivalta, masentuneisuus, nuorten miesten elämän merkityksettömyys, itsemurhat ja suvaitsemattomuus. Juuri näihin ongelmiin nykyinen koulutusjakso pureutuu. Meillä on luentoja esimerkiksi suvaitsevaisuudesta (egyptistä kotoisin oleva arkeologi Saad Soliman tietää mistä puhuu), ihmisokeuksista (Kumppani -lehden päätoimittaja Ilkka Lehdonmäki), aseistakieltäytymisen historiasta, militarismista (Sampsa Oinaala) ja miehisyyden myyteistä. Itse keskustelutan miehiä Arndt Pekurisen lisäksi siitä kaikista tärkeimmästä, eli toisistamme välittämisestä, sekä yksikö- että valtiotasolla.
Edellä mainittujen lisäksi koulutusjaksolla on mm. liikunta, atk- ja ensiapukoulutusta, sekä joitakin oppitunteja palo- ja öljyntorjunnasta.
Koulutusjakson ajankäyttöä on mahdollista tehostaa, kuten työryhmä esittää, mutta en lähtisi muokkaamaan koulutusjaksoa yksipuolisesti siviilikriisinhallintaan keskittyväksi. Myös vapaapalokuntien ja WWF:n edustajat, joiden kanssa olen asiasta keskustellut, ovat sitä mieltä, etteivät he halua kouluttaa miehiä, jotka eivät halua kouluttautua. Jonkinasteinen vapaaehtoisuus olisi toivottavaa myös koulutuksen tehokkuuden ja hyödyllisyydenkin kannalta.
Siviilipalvelusjärjestelmää ja varusmiespalvelusta ei ole helppo verrata toisiinsa. Ensinmainitun tavoitteena on yhteiskunnalle hyödyllinen työ nimen omaan rauhan aikana, kun taas jälkimmäinen on olemassa kriiseihin varautumista varten. En sulje pois siviilikriisinhallintataitojen opetuksen lisäämistä siviilipalveluksessa, mutta tämä koulutus ei saa tapahtua nykyjärjestelmän hyötyjä karsimalla. Mielellään näkisin siviilipalvelusta kehitettävän myös esimerkiksi Norjassa toimivaksi osoittautuneen Vokt:in suuntaan.
ASUMISKUSTANNUSTEN KORVAAMINEN
Se, että palveluspaikkojen ohella valtio osallistuisi siviilipalvelusmiesten asumiskustannusten maksamiseen, on kauan odotettu ja täysin välttämätön uudistus ja toivon, että se menee eduskunnassa läpi. Läpimeno ei kuitenkaan ole itsestäänselvyys, tarkoittaisihan tämä uudistus valtiolle siviilipalveluksesta koituvien kustannusten tuntuvaa nousua.
Nykyinen tilanne on kuitenkin täysin kestämätön. Vanhempiensa luona asuvat spm:t maksavat palveluspaikoille halvimmillaan vain noin 5000 euroa vuodessa. Vuokralla asuva, 500 euron kuukausivuokraa maksava maksaa palveluspaikalle tuplasti enemmän. Tästä johtuen palveluspaikat suosivat vanhempiensa luona asuvia. Tiedän useita tapauksia, joissa spm:t olisivat olleet valmiita itse maksamaan vuokransa päästäkseen hyvää työpalveluspaikkaan. En ole tähän antanut lupaa, mutta käytännössä asian tarkka valvominen on mahdotonta.
Usein toistettu mantra on, että yleinen asevelvollisuus on halvin tapa hoitaa maan puolustus. Edellämainittu on vain yksi esimerkki siitä, kuinka maanpuolustuksen kustannukset käytännössä kaadetaan asevelvollisten, heidän vanhempiensa ja tyttöystävien maksettavaksi. (Päivärahahan on ensimmäisen puolen vuoden ajalta vain 3,60 euroa per päivä. Viikonloppuruokarahaa ei varuskunnissa eikä meillä koulutusjakson aikana makseta, koska miehille annetaan mahdollisuus jäädä varuskuntiin tai sivarikeskukselle viikonlopuksi. Näin ei tietenkään juuri koskaan tapahdu, vaan pojat syövät vanhempiensa laskuun, vaikka tekevät valtiolle palkatonta työtä.)
JEHOVAN TODISTAJIEN ASEMA
Lakiuudistusehdotus olisi mielestäni voinut puuttua jehovan todistajien tasa-arvon kannalta epäreiluun asemaan. Heidän vakaumustaanhan kohdellaan lakisääteisesti eri tavalla kuin muiden.
Käsittääkseni jehovan todistajain vanhimpain neuvosto ei välttämättä enää olisi vaatimassa näin selkeää erityisasemaa, johtuen vanhimpain neuvoston kokoonpanon muutoksista. (Valitettavasti en muista mistä tämän olen lukenut.)
SIVIILIPALVELUSMIESTEN KERTAUSKOULUTUS
Kertausharjoitukset siviilipalvelusmiehille on erittäin huono idea. Kokemuksemme täydennyspalveluksen järjestämisestä ovat masentavia. Täydennyspalvelukseen tulevat siis armeijan reservistä pois halunneet, eli joko armeijan kertausharjoituksista kieltäytyneet tai pasifistiseen
vakaumuksen aikuisiällään löytäneet varusmiespalveluksen jo suorittaneet miehet. Heidän kanssaan asiasta keskusteltuani olen siinä vahvassa käsityksessä, että aikuiset miehet ovat Suomessa keskimäärin erittäin vastahakoisia osallistumaan minkään sortin kesäleirille, oli kyseessä sitten armeijan kertausharjoitus, kriisi- tai yleissivistävä koulutus sivarikeskuksella. Ehdotetusta mallista on enemmän haittaa kuin hyötyä. Valtio lyö päätään seinään.
Mainitsemistani epäkohdista huolimatta ehdotus on kokonaisuutena askel oikeaan suuntaan. Lakiehdotus antaa läpimennessäänkin suhteellisen laajat mahdollisuudet yhä muotoilla koulutusjakson sisällön yksityiskohtia. Lakiehdotus ei ota kantaa siviilipalveluksen pituuteen, mutta tämä tuskin estää eduskuntaa keskustelemasta asiasta.
Vastaa