(Kirjoitus on julkaistu Vihreän Langan mielipidepalstalla 31.10.2008)
Albanian kuningaskunnan pääkaupunkina aikoinaan toimineessa Durrësissa tapasin silmiinpäistävän tyynen, arvokkaasti ja pidättyvästi käyttäytyvän kroatialaisherran. Toisin kuin muut reppumatkaajat, hän ei juurikaan puhunut itsestään. Hän oli kohtelias, rauhallinen ja eleissään suorastaan aristokraattinen.
Hän oli tullut Albaniaan kävellen Kroatian, Montenegron ja Albanian kuvankauniiden maaseutujen läpi. Itse olin pyyhältänyt Eurolines -bussilla eurooppalaisesta pääkaupungista toiseen, luullen edustavani jonkinlaista vaihtoehtoista, rauhallisempaa matkustajatyyppiä.
Pöydällä hänen edessään oli avoinna keisari-filosofi Marcus Aureliuksen päiväkirjat. Hän osoitti tien toisella puolella olevaa, rähjäisintä koskaan näkemääni hotellia, ja kertoi majoittuneensa sinne. Stoalaiselle se kelpasi, koska heille onnellisen ja täyteläisen elämän takaa asenne, eivät olosuhteet.
Liityin hänen seuraansa ja kävelimme kolme päivää kohti etelää, Välimeri oikealla puolellamme ja vuoret edessämme. Kävelyn hitaus, merituulen raikkaus ja aaltojen humina auttoivat ajattelemaan ja kuuntelemaan. Namikilla oli valtavasti omaperäisiä kokemuksia, ajatuksia ja näkemyksiä, joista mieleenpainuvin oli suunnitelma perustaa Eurooppaan rojalistipuolue.
Toisin kuin perinteisissä rojalistipuolueissa, tässä mallissaan kuninkaallisia olisivat kansalaiset, erityisesti puolueen äänestäjät, mutta ennen kaikkea puolueen edustajat. Kuninkaallisilla olisi toki oikeutensa, mutta keskeisempää tässä mallissa olisi heidän velvollisuutensa.
Kuninkaallisilla on velvollisuus käyttäytyä arvokkaasti, puhua rehellisesti ja tehdä viisaita päätöksiä. Kuninkaallisiin ominaisuuksiin kuuluvat erottamattomasti myös kohteiliaisuus, hienotunteisuus, rauhallisuus, arvokkuus ja hyviät käytöstavat.
Puolueen edustajat kantaisivat päässään pientä kruunua merkkinä siitä, etteivät koskaan valehtele, heitä lokaa, tee lehmänkauppoja, lupaa liikoja eivätkä yhteisistä asioista päättäessään tavoittele omaa etuaan. Näistä säännöistä ei ole lupa poiketa edes kiihkeimmän vaalikamppailun aikana.
Kuninkaallista käytöstä ei saisi jättää vain puolueen sisäiseksi toimintaperiaatteeksi, vaan myös poliittisia vastustajia kohdeltaisiin aina kunnioittavasti, arvokkaasti ja kohteliaasti.
Namik oli nähnyt monenlisia poliittisia kulttuureita ja järjestelmiä. Hän oli syntynyt toisen maailmansodan aikana kansallissosialistisessa Kroatiassa, paennut sosialistisesta Jugoslaviasta parlamentaariseen monarkivaltio Iso-Britanniaan, muttanut sieltä perustuslailliseen monarkia-liittovaltio Kanadaan ja palanut kylmän sodan päätyttyä Kroatian tasavaltaan. Hän kertoi asuvansa Vis-saarella ja tienaavansa elantonsa myymällä turisteille kaivertamiaan patsaita.
Edellä mainittu tapahtui loppuvuodesta 2003, paria viikkoa ennen kuin tapasin samalla reissulla nykyisen vaimoni. Suunnatessamme viime vuonna häämatkamme Kroatian saaristoon, en voinut olla ehdottamatta, että poikkeaisimme myös Vis-saarella.
Pettymyksekseni en kuitenkaan löytänyt uudestaan tätä stoalaista kivitaiteilijaa, enkä päässyt kysymään, miten hänen rojalistipuolueprojektinsa etenee.
Namikin ehdotus on ainakin jossain muodossa toteuttamisen arvoinen, ja mielestäni projekti sopisi erityisen hyvin juuri Suomeen ja juuri Vihreille. Äänestysaktiivisuuden kohottamisen, poliitikkojen luottamuksen palauttamisen ja yhteiskunnan henkisen ilmapiirin parantamisen nimissä, julitautukaamme rojalistipuolueeksi!
Vastaa