Tämä kirjoitus on julkaistu ensimmäisenä Ydin-lehdessä 3/2025. Olen päivittänyt sitä kolmella kuvalla.
Kutsuntaikäluokkien pieneneminen, palveluksesta vapautettujen osuuden suureneminen ja lisääntyvät tasa-arvovaatimukset luovat panetta uudistaa suomalaista asevelvollisuusjärjestelmää. Jos ja kun rekrytointia ei enää jatkossa haluta tehdä sukupuolen perusteella, jos ja kun vapaaehtoisia ei saada tarpeeksi, ja jos ja kun puolustusvoimat eivät katso tarvitsevansa koko ikäluokkaa, herää kysymys, miten valita epämotivoituneiden joukosta ne motivoituneimmat.
Suomen perustuslain kuudennen pykälän mukaan “Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen […] perusteella.” Vaikka tasa-arvolaissa nostetaankin asevelvollisuus yhdeksi neljästä poikkeuksesta joka sallitaan, se ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että suokupuolten kohteleminen lain edessä eriarvoisesti on epätasa-arvoa puhtaimmillaan.
Tästä syystä tasa-arvolain neuvottelukunta Tanen tilaamassa, sotilassosiologian professori Teemu Tallbergin laatimassa selvityksessä ”Asevelvollisuus ja sukupuolten tasa-arvo – Kohti sukupuolineutraalia valikoivaa asevelvollisuutta?” kysytään, onko 2020 luvulla vain miehiä koskevalle asevelvollisuudelle olemassa hyväksyttäviä perusteita?
Professori Tallberg kysyi tämän kysymyksen myös raportin jälkeen järjestetyssä, YouTubestakin löytyvässä keskustelutilaisuudessa, jossa oli läsnä edustajia seitsemästä eduskuntapuolueesta. Yhdenkään puolueen edustaja ei vastannut kysymykseen myönteisesti ja antamalla perusteita nykyisen mallin säilyttämiselle. Kaikki vastaajat kannattivat uudistuksia, jos ei sukupuolinteutraaliksi asti, niin kuitenkin tasa-arvoisempaan suuntaan.
Asiaa syvemmin pohtimatta voisi ajatella, että asevelvollisuuden voi muuttaa tasa-arvoiseksi joko poistamalla pakko miehiltä tai lisäämällä se naisille.
Ensinmainittu vaihtoehto, sukupuolineutraali vapaaehtoinen asepalvelus, ei saa eduskuntapuolueiden keskuudessa kannatusta. Korkeankaan maanpuolustustahdon ei uskota tuottavan riittävän määrän vapaaehtoisia suorittamaan varusmiespalvelusta. Tämä on myös selvityksen tekijän näkemys, hän tulkitsee naisten vähäisen halukkuuden hakeutua vapaehtoiseen varusmiespalvelukseen viittaavan tähän suuntaan.
Samaan suuntaan viittaa myös Norjan esimerkki. Väestöltään Suomen kokoisessa Norjassa onnistuttiin viime vuonna houkuttelemaan (palkollisten, sekä miehiä että naisia koskevien kutsuntojen, huomattavasti Suomea korkeamman päivärahan ja lähes 4 000 euron kotiuttamisrahan avulla) asevelvelusta suorittamaan n. 8 000 nuorta.
Suomessa palveluksen suoritti viime vuonna n. 19 000 henkilöä, joista vapaaehtoisia naisia oli alle tuhat.
Naisten pakottaminen asepalvelukseen ei sekään ole millään muotoa yksinkertainen ratkaisu. Tanen järjestämästä keskustelusta kävi ilmi, että varusmiespalveluksen suorittavien osuuden reilulle korottamiselle ei ole sen enempää poliittista tahtoa kuin maanpuolustuksellista tarvettakaan.
Keskustelun perusteella puolueilla tuntui olevan suhteellisen yksimielinen halu tasa-arvoistaa asevelvollisuutta, mutta tehdä se uskottava puolustus säilytten, eli kouluttamalla jatkossakin n. 20 000 sotilasta vuodessa.
Jos Suomessa onnistuttaisiin houkuttelemaan Norjan lailla 8 000 suorittamaan palvelusta vapaaehtoisesti, kysymys kuuluu, millä perusteilla valitaan 32 000 miesten ja naisten joukosta ne 12 000, jotka määrätään palvelukseen vastoin tahtoaan.
Useampikin keskustelijoista korosti motivaation merkitystä valintakriteerinä unohtaen, että nyt puhumme nimen omaan siitä joukosta, jolla ei riittä motivaatiota vapaahetoisuuteen asti. Miten valitaan motivoituneimmat epämotivoituneiden keskuudesta? Heidän keskuudessa järjestetystä juoksu- tai punnerruskilpailustahan tulisi kilpailu siitä, kuka juoksee hitaiten, ja kuka punnertaa vähiten. Tanskassa, Liettuassa ja Latviassa käytössä oleva arvonta olisi reilumpi malli, mutta sitä vaihtoehtoa kukaan keskustelijoista ei nostanut esille.
Selvityksen osana toteutettusta kyselystä käy ilmi, että Perussuomalaiset ja Kristillisdemokraatit kannattivat nykyistä maanpuolustusmallia, Kokoomus, RKP, SDP ja Vihreät sukupuolineutraalia yleistä asevelvollisuutta ja Liike Nyt, Keskusta ja Vasemmistoliito jotain muuta mallia.
Kuten Tallbergkin selvityksessään toteaa, asiasta keskustelemisen tekee vaikeaksi käsitteiden epämääräisyys. Tarkoittaako esimerkiksi paljon kannatusta saanut sukupuolineutraali yleinen asevelvollisuus kaikkien tietyn ikäisten miesten ja naisten pakottamista nimen omaan varusmiespalvelukseen, vai tarjottaisiinko siinä mallissa myös jotain toista, tasavertaista tapaa suorittaa palvelus?
Nykymallissahan siviilipalvelus ei ole varusmiespalveluksen rinnalla tasavertaisena, vaan se on lain mukaan tarkoitettu vain niille, joiden vakaumus estää asevelvollisuuslaissa säädetyn palveluksen suorittamisen. Laajalla, sukupuolineutraalilla kansalaispalveluksella on paljon kannattajia, mutta eikö ensin pidä kysyä, onko sille tarvetta ja kuka sen maksaa?
Lisätyt kuvat: 1) Yläkuva kirjoittajan 2) Karttakuvaan olen koonnut Tallbergin raportista poimimani asevelvollisuuden suorittaneiden määrät ja osuudet ikäluokasta vuonna 2024 Pohjoismaissa ja Balttian maissa. 3) ”Tulisiko asevelvollisuuden olla sukupuolineutraali” -kysymys ja vastausprosentit keväällä 2026 siviilipalvelustaan suorittavilta velvollisilta.
Vastaa