Salanimellä Lai Wen kirjoittava kiinalais-kanadalainen 1970-luvulla syntynyt nainen on kirjoittanut upean aikalaiskertomuksen lapsuudestaan, nuoruudestaan ja opiskelijaelämästään Pekingissä.
Vaikka kevätkesän 1989 tapahtumat Taivaallisen rauhan aukiolla olivat minulle hyvinkin tuttuja jo ennestään, niiden läpikäyminen pekingiläisen vilpittömästi totuutta etsivän ja uutta ihmeellistä aikuiselämää ihmettelevän opiskelijan näkökulmasta oli mitä avartavinta.
Kirjan näkökulma on enemmän henkilökohtainen kuin poliittinen, mikä on mielestäni vahvuus. Päähenkilöä, ja oletettavasti kirjoittajaa, ei motivoinut mikään suuri, selkeä ja yhtenäinen poliittinen ideologia kuin yhteenkuuluvisuudentunteen hakeminen, solidaarisuus, uteliaisuus, totuudenetsintä ja tunne siitä että oli tullut kohdelluksi epäoikeudenmukaisesti.
Tulisiko auktoriteettejä totella silloinkin kun ei ole oikein perillä heidän määräystensä ja rajoitustensa syistä, vai tulisiko heitä vastaan kapinoida?
Tulisiko vanhoja tapoja kunnioittaa, vai olisiko juuri nyt aika keksiä uusia polkuja? Tulisiko vanhan instituution muuttaa sen sisältä käsin, instituution itsensä sanelemilla mekanismeilla, vai tulisiko rakentaa uusia?
Siinä joitakin ikuisuuskysymyksiä, joita tässäkin kirjassa pohditaan, kuitenkaan mihinkään suureen ja selkeään lopputulokseen päätymättä. Siksipä realistinen, inhimillinen ja viisas kirja.
Lai Wen: Tiananmenin varjot, Docendo 2025.
Yläkuva on kirjoittajan ottama, todennäköisesti Pekingistä, vuodelta 2005.
Vastaa