Kuvia -otsikon alta löytyy myös ennennäkemätönta materiaalia.
Nyt kun matkapäiväkirjat on saatu lisättyä tälle uudelle sivustolle ja valokuvat -osiokin on viimein suurin piirtein sen näköinen kuin haluaisin, on tullut aika julistaa tämä blogi uusituksi ja keskustelu avatuksi. Innolla lähden mukaan tähän peliin. Sen vähän perusteella, mitä bloggauskulttuuriin olen ehtinyt tutustumaan, koen tässä olevan jotain, mikä menee syvälle ihmisenä olemisen ytimeen.
Siinä määrin kun siihen nyt voi mennä näyttöpäätettä tuijottaessa. Mutta ei pidä demonisoida: yhtä lailla kehotonta on myös kirjojen lukeminen ja kirjoittaminen.
Mutta tämä suunnaton kirjoitusten, piirrustusten, kuvien ja filminpätkien verkosto! Tämä ajatusten muurahaispesä, ajasta ja paikasta vapautuminen, loputtomat kommunikointi- ja kohtaamismahdollisuudet ja ideoiden, tarinoiden ja keskusteluiden linkittyminen ja yhdeksi sulautuminen! Fantastinen sotku ja kaaos, mikä voisi olla kauniimpaa!
Kaunista tämä on siksi, että ihmisenä oleminen on ennen kaikkea kommunikointia. Mitä muka olisimme ilman toisiamme? Kuin pesästään eksyneitä muurahaisia.
Lähtiessäni kirjoittamaan kirjaa ajattelin, että kaiken minkä kirjoitan, täytyy olla jotain uutta ja ennen kuulumatonta. Toisenlainen todellisuus valkeni minulle kirjoittamisen realiteettien valjettua: kyse ei ole niinkään uusien asioiden keksimisestä kuin vanhojen viisauksien muokkaamisesta siihen kuntoon, että uuden lukijat ja uusi aikakausi ymmärtää ne helpommin. Gandhikin kirjoitti elämänkertansa saatesanoissa: ”Minulla ei ole mitään uutta kerrottavaa. Väkivallattomuus ja totuudenetsintä ovat yhtä vanhoja kuin vuoret.”
Ei mitään uutta kerrottavaa, ja silti hän kirjoitti elämänsä aikana yli 50 000 sivua julkaistua tekstiä!
Elämme tiedon puurossa, jossa taukoamattomalla kommunikoinnilla jaamme toistemme ajatukset. En yhtään ihmettele, että ihmiskunnan historian aikana useita keksintöjä ja oivalluksia on syntynyt useammassa kuin yhdessä paikassa kerrallaan. Välineet ja materiaalihan ovat samat. Voiko itsenäisestä ajattelusta lainkaan puhua? Jopa kuolleet elävät meissä, meidän ajatuksissamme, sanoissamme ja teoissamme.
Internet on tuonut (tämän rajantakaisenkin) kommunikoinnin aivan uudelle asteelle. Kuka tahansa voi missä ja koska tahansa kommentoida jonkun joskus jossain kirjoittamaa tekstiä, linkittää oman tekstinsä siihen ja etsiä parissa sekunnissa muut samasta aiheesta kirjoitetut kirjoitukset. Edes bloggaajan kuolema, salasanan unohtaminen tai tietokoneen nuijiminen lekalla ei ole este kerran aloitetun keskustelun jatkumiselle hamaan tuomiopäivään asti.
Ja näitä blogejahan riittää. Yksistään blogilista.fi -sivuston listaamia, suomenkielisiä tai suomalaisiin aiheisiin liittyviä blogeja löytyy yli 9 000.
Vastaa