Suomen kutsuntalakot 1902-1905

Kagaali
Poika Vesannon piirtämä kansi Kaarlo Nuorvalan Kagaali-kirjaan vuodelta 1939.

Vuoden 1901 asevelvollisuuslaissa Suomen armeija, joka syntymästään asti (vuodesta 1878) oli ollut Venäjän tsaarin eli Suomen suuriruhtinaan alisteisuudesta toimiva kansallinen sotaväki, määrättiin sulautettavaksi venäläisiin joukko-osastoihin.

Uusi asevelvollisuuslaki oli monien suomalaisten mielestä perustuslain vastainen, joten sitä alettiin vastustamaan kansalaistottelemattomuuden keinoin. Papit kieltäytyivät lukemasta kutsuntalistoja kirkossa, lääkärit tarkastamasta miehiä ja miehet kieltäytyivät tulemasta kutsuntoihin. Vuoden 1902 kutsunnoista jäi valtakunnallisesti pois lähes puolet kutsutuista.

Kutsuntalakkoja organisoi vastarintajärjestö Kagaali, joka vastusti venäläistämistoimia ja niitä toteuttanutta valtakoneistoa paitsi kutsuntalakoilla, myös jakamalla kiellettyä kirjallisuutta ja lentolehtisiä sekä kokouksia järjestämällä.

Puhuttiin passiivisesta vastarinnasta, jota oltiin harrastettu jo helmikuun manifestin julistamisen yhteydessä. Manifestin pelättiin kaventavan Suomen autonomiaa, joten sen julistuspäivänä koko Helsinki oli hautajaistunnelmissa: naiset kulkivat surupuvuissa, ylioppilaiden käsissä oli suruharsot ja muotiliikkeiden ikkunoita koristivat surupuvut. Vajaata kuukautta myöhemmin Aleksanteri II:n kuolinpäivää juhlittiin mielenosoituksellisen voimakkaasti, kokoontumisilla, lauluilla ja kaikkien aikojen suurimmalla kukka- ja seppelpaljoudella.

Kutsuntalakot saivat suurta huomiota maailmalla. Kerrotaan jopa Mahatma Gandhin seuranneen suurella mielenkiinnolla suomalaisten kansalaistottelemattomuutta Etelä-Afrikasta käsin. Tsaari taipui suomalaiseen kansalaistottelemattomuuteen vuonna 1905. Yleinen asevelvollisuus lakkautettiin ja Suomi määrättiin maksamaan ns. sotilasmiljoonia.

Rauhantutkijat jakavat väkivallattoman toiminnan strategiseen ja periaatteelliseen väkivallattomuuteen. Strategista väkivallattomuutta käytetään hetkellisesti ja vain koska se on sillä hetkellä tehokkain vaikuttamiskeino.

Periaatteellisessa väkivallattomuudessa pysytään vaikka tilanteet vaihtelee. Tavoitteena on sovinto, ystävyyteen ja kaikkia osapuolia tyydyttävään ratkaisu.

Kagaalin toiminnassa oli epäilemättä kumpaakin väkivallattomuuden muotoa, toteuttajasta riippuen. Mutta koska kutsuntalakoissa tavoitteena oli nimen omaan oman armeijan säilyttämisestä, voitaneen sitä kutsua strategiseksi väkivallattomuudeksi.

Strateginen väkivallattomuus ei ole sinällään huono asia, vaan saattaa parhaimmillaan saada ihmiset vakuuttuneeksi väkivallattomien keinojen tehokkuudesta ja kiinnostumaan myös periaatteellisesta väkivallattomuudesta.

(Kirjoitus on osa Väkivallaton konfliktinratkaisu -luentoa.)


Kommentit

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.