Maahanmuuton rajoittamista perustellaan usein sillä, että se tulee yhteiskunnalle liian kalliiksi, ja että nuo rahat tulisi sen sijaan käyttää Suomessa jo asuvien köyhien, vanhusten ja sairaiden hoitoon. Valtion budjetti on kieltämättä rajallinen, eikä raha kasva puissa. Mutta missä kasvaa huolenpito, inhimillisyys ja välittäminen? Mitä sille käy, jos lainsäätäjät ja viranomaiset antavat mummojenkarkoituspäätöksillään signaalia, ettei meidän tule huolehtia kanssaihmisistämme? Auttavatko tuollaiset päätökset jakamaan täällä olevat rajalliset resurssit viisaammin täällä olevien kesken? Pelkään että siinä käy päin vastoin. Pelkään, että jos Suomi valtiona toimii itsekkäästi, myös täällä asuvat ryhmät alkavat toimia itsekkäästi. Rikkaat ajavat rikkaiden asiaa, köyhät köyhien, ahtaajat ahtaajien, pk-seutulaiset omaansa jne.
Vastaa