Salaisuuksien varastamisesta

Katselin eilen illalla oheisen We Steal Secrets dokumentin, joka kertoo Julian Assangesta, Wikileaksista ja Chelsea (ent. Bratley) Manningista. Paria viikkoa aiemmin katselin lentokoneessa Assangeen ja Wikileaksiin keskittyvän trillerin The Fifth Estate (tosin loppu jäi näkemättä laskeutumisen takia).

Julian Assangen henkilö- ja hakkerointihistoria, Wikileaksin perustaminen, nousu ja hankaluudet, Manningin vuotamat diplomaattisähkeet, taisteluvideot ja muut dokumentit Irakin ja Afghanistanin sodista, hänen paljastumisensa (hänet ilmiantoi bostonilainen entinen hakkeri Adrian Lamo, jolle Manning oli yksinäisyyttään uskoutunut), vangitsemisensa, eristämisensä, vapauttamisensa eristyksestä ja lopulta 35-vuoden vankilatuomionsa ovat tapahtumavyyhti, jonka hahmottaminen totisesti vaatii useamman dokumentin ja elokuvan katsomisen.

Assange ja Manning ansaitsevat ehdottomasti tunnustusta ennen kaikkea Irakin ja Afganistanin sotien, kuten myös kansainvälisen diplomatian todellisten kasvojen paljastamisesta. Sotien kauhut ovat kyllä ennen heidän paljastuksiaankin olleet hyvinkin monella tavalla jokaisen asiasta kiinnostuneen saavutettavissa, mutta heidän paljastamiensa dokumenttien määrä, yksityiskohtaisuus, autenttisuus ja niiden saama huomio ovat aivan omaa luokkaansa.

Esimerkiksi Manningin vuotamita taisteluvideoista ehkä kaikkein kuuluisimman yksityiskohdat, eli sotilaiden keskustelu ja välikohtauksen kuolonuhrien määrä (kahdeksan kuollutta siviiliä, joista kaksi toimittajaa ja yksi haavoittuneita pakettiautollaan pelastamaan tullut, lapsiaan kouluun viemässä ollut isä, jonka lapset haavoittuivat) olivat julkista tietoa jo ennen videon julkaisua. Mutta on tyystin eri asia kertoa videon olemassaolosta sotaa käsittelevässä kirjassa, kuin näyttää kyseinen video kansainvälisissä uutislähetyksissä.

Yhdysvaltain armeijan Irakin sotaa (2004 – 2009) käsittelevistä asiakirjoista löytyy dokumentoituna 109 000 kuolemantapausta, joista 66 081 on siviilejä. Kyseisten dokumenttien läpikäynti sai The Iraq Body Count -projektin (jonka tarkasteluajanjakso on pidempi ja joka laskee muutkin kuin suoraan taisteluissa kuolleet siviilit) nostamaan omaa arviotaan sodan siviiliuhreista 150 000:een. Heidän arvionsa mukaan 80% Irakin sodan uhreista on ollut siviilejä.

Kumpikin elokuva pyörii paljolti Assangen, toinen myös Manningin elämänäntarinan ympärillä, ja vainoharhausvihjailuineen, raiskaussyytteineen ja riitoineen (Assange) ja (sukupuoli-)identiteetin etsimisineen ja armeijaan sopeutumisvaikeuksineen (Manning) niissä riittääkin puitavaa. Mutta toivottavaa olisi, etteivät ne veisi huomiota itse asialta, Wikileaksin olemassaolon tarkoitukselta, eli sota-, talous-, ympäristö ja ihmisoikeusrikkomusten paljastamiselta.


Kommentit

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.