Suomensin kesällä ruotsalaisen Karslstadin ja norjalaisen Østfold’in yliopistojen dosentin, FT Majken Jul Sørensenin pamfletin Pacifism Today – A Dialogue about Alternatives for War in Ukraine. Kirjanen julkaistaan lähipäivinä. Paperiversion lisäksi se julkaistaan myös netissä ilmaisena pdf-versiona. Tässä alla kuitenkin jo ennakkoon suomentajan esipuheeni.
Yhteiskunnalliseen keskusteluumme on hiipinyt militarismi, jossa kansainvälistä politiikkaa tarkastellaan sotilaallisten silmälasien läpi. Näin tarkasteltuna Ukrainan sotaan on vaikea löytää kannattamisen arvoista ratkaisua. Sodan päättyminen nykyisille rintamalinjoille tarkoittaisi Venäjän laajentumista Ukrainan puolelle, mikä rankaisisi hyökkäyksen kohteeksi joutunutta Ukrainaa, palkitsisi Putinin sotapolitiikan ja horjuttaisi vakavasti kansainvälistä sopimusjärjestelmää. Tämän ratkaisun viesti maailmalle olisi: sopivalla röyhkeydellä varustettu sotilaallisesti voimakkaampi valtio voi hyökätä heikomman kimppuun ja hyötyä siitä taloudellisesti, poliittisesti ja sotilaallisesti.
Päästäksemme päinvastaiseen ratkaisuun, Venäjän sotilaalliseen pakottamiseen pois Ukrainasta, länsimaiden tulisi lisätä massiivisesti Ukrainalle annettavan sotilasavun määrää. Se olisi paitsi uhkapeliä ydinsodalla, onnistuessaankin voitto militarismille. Venäjän valtionjohto olisi nöyryytetty, katkera ja kostonhimoinen ja täysin vakuuttunut siitä, että itse päätöksessä hyökätä Ukrainaan ei ollut mitään vikaa, ongelma oli vain heidän heikossa sotilaallisessa varustautumisessa. Ukraina olisi kyllä vapautettu, mutta Putinin ekspansiivinen militarismi ja globaali propaganda olisi voimissaan.
Kauhuskenaarioista kauhein olisi sodan eskaloituminen Naton ja Venäjän väliseksi suursodaksi, pahimmillaan ydinsodaksi. Vuonna 2019 Nature Food -lehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan sadan ydinaseen räjäyttäminen aiheuttaisi maailmanhistorian suurimman nälänhädän. Venäjällä ja Nato-mailla on yhteensä yli satakertainen määrä ydinaseita kuin mitä tähän skenaarioon käytettiin.
Neljäs kauhuskenaario on nykytilanteen jatkuminen, mikä tarkoittaisi että Ukrainassa tapetaan yhä enemmän ihmisiä, tuhotaan yhä enemmän infrastrukuuria, loukataan yhä enemmän kansainvälistä oikeutta, näivetetään päivä päivältä, viikko viikolta ja kuukausi kuukaudelta sekä Ukrainaa että Venäjää, ja kuljetaan menetetty ihmishenki kerrallaan yhä kauemmaksi rauhasta ja sovinnosta.
Tätä taustaa vasten käsissäsi oleva, Majken Jul Sørensenin kirjoittama pamfletti antaa erittäin tervetulleen, ei-sotilaallisen näkökulman tähän keskusteluun. Pamfletti kysyy, mikä on moraalisesti oikea ja taktisesti tehokkain keino edistää ukrainalaisten hyvinvointia, itsemääräämisoikeutta ja demokratiaa, puolustaa kansainvälistä oikeutta ja vastustaa Putinin aggressiivista militarismia.
Sørensen ehdottaa taisteluiden lopettamista ja siirtymistä väkivallattomaan vastarintaan. Lakoilla, mielenosoituksilla, boikoteilla ja kansainvälisillä, esimerkiksi brasilialaisilla, kiinalaisilla ja etelä-afrikkalaisilla tarkkailijoilla todistettaisiin ja tehtäisiin miehittäjille selväksi, että kyseessä on kansainvälisen lain vastainen moraaliton miehitys, että miehittäjät eivät ole tervetulleita, että heidän kanssaan ei tehdä yhteistyötä eikä heitä totella.
Sørensenin mielestä hinta, jonka sotiminen aiheuttaa, on yksinkertaisesti liian suuri. Hän arvioi että väkivallattomassa taistelussa kuolee vähemmän ihmisiä kuin väkivaltaisessa, ja siinä tuhoutuu vähemmän infrastruktuuria ja että rauhan saavuttaminen on tätä kautta nopeampaa.
Keskeinen argumentti Sørensenillä on historialliset opetukset ja tieteellinen tutkimus väkivallattomuuden voimasta. Kaikki valta perustuu vallan kohteen jonkinasteiseen yhteistyöhön ja suostumukseen. Mitä vähemmän tätä yhteistyötä ja suostumusta on, mitä yhtenäisempi ja tottelemattomampi valloitettu kansa on, sitä kannattamattomampaa miehitys on taloudellisesti, ja sitä vaarallisempaa se on miehittäjille poliittisesti.
Viimeksi mainitussa piilee pamfletin optimistisin sanoma, joka tiivistyy kappaleessa “Kuinka kaataa Putin”. Sørensen analysoi siinä paitsi viime vuosikymmeninä hurjasti yleistyneitä onnistuneita väkivallattomia vallankumouksia, myös niitä, jotka jäivät vallankumousyrityksiksi ja pohtii ansiokkaasti, miten länsi voisi parhaiten auttaa Venäjän Putin-vastaista oppositiota toteuttamaan Venäjällä väkivallaton vallankumous.
Timo Virtala, 22. heinäkuuta 2024
Vastaa