Kertomuksia rohkeudesta
– Satunnaisia muistiinpanoja vuodesta 2002 –
-
Tämä Kanadassa kohtaamani kone koki eksistentiaalista ahdistusta.
-
Väkivallattomuus – realistinen vaihtoehto
(Julkaistu Pax-verkkolehdessä 2007/04) Gene Sharp. Rauhanasemalle ilmestyi hiljattain myyntiin yhdysvaltalaisen politiikan tutkijan ja kirjailijan Gene Sharpin kirjanen Väkivallattomuus – realistinen vaihtoehto. Gene Sharp on tutkinut väkivallatonta vastarintaa 60-luvulta lähtien, ja hänen katsotaan olevan yksi 1900-luvun merkittävimpiä tutkijoita alalla. Hän työskentelee vuonna 1983 perustamassaan Albert Einstein -instituutissa, joka on erikoistunut tutkimaan väkivallattoman vastarinnan metodeja. Yhdessä eläkkeelle jääneen Yhdysvaltain armeijan upseeri Robert Helveyn kanssa hän on kouluttanut demokratialiikkeitä ympäri maailman, muun muassa Serbiassa, Zimbabwessa, Venetsuelassa ja Burmassa. Nyt suomennettu teos on suppea, mutta oivallinen esittely aiheeseen. On korkea aika kysyä, ”miksi väkivallasta on tullut yleisesti hyväksytty toiminnan muoto niin kaiken hyvän kuin…
-
Evoluutiosta ja epäitsekkyydestä
Oma näkemykseni Charles Darwinista. Aivan liian usein ajatellaan altruismin ja pasifismin, käytännössä esimerkiksi militarismin (ns. maanpuolustustahdon) hillitsemisen ja kehitysmaiden auttamisen, olevan ”muiden” etujen ajamista ”meidän” etujen kustannuksella. Ei nähdä sitä itsestäänselvyyttä, että eri maiden ja kulttuurien ihmiset kuuluvat yhteen kuin oksat samaan puuhun. Kehitysmaiden riisto on veljeltä varastamista ja sotiminen on omaan jalkaan ampumista. Kuten aiemminkin olen kirjoittanut, kansallisuusaatteen suurin saavutus on ollut maamme eri ryhmien eripuraisuuksien vähentyminen. Hyvinvointivaltio saatiin rakennettua, kun eri ryhmittyvät alkoivat työskennellä yhteisen päämäärän hyväksi. En näe mitään syytä, miksi emme tekisi kaikkemme saavuttaaksemme samanlaisen yhteenkuuluvaisuudentunteen myös globaalisti. Globaali etiikka on meidän kaikkien etu, katsoi asiaa…
-
Tervetuloa valokuvanäyttelyyn!
Näyttelyssä on esillä on valokuvia, joita otin matkustaessani Sallyn kanssa Aasiassa kahdeksan kuukautta vuonna 2005. Matkustimme junalla ja bussilla läpi Venäjän, Mongolian, Kiinan, Vietnamin ja Laosin aina Thaimaan Bangkokiin asti. Sieltä lensimme Burman (Myanmarin) pääkaupunkiin Rangooniin. Näyttelyn kuvilla haluan kertoa Aasian iloisuudesta. Aasiassa asuu yli 60% maailman väestöstä. Näistä maista raportoidessaan media keskittyy paljolti negatiivisiin asioihin. Ikään kuin aasialaisten arki olisi täynnä nälkää, kurjuutta ja katastrofeja. Missään en ole kuitenkaan nähnyt niin monia hymyjä kuin tällä matkalla. Hymyt kertovat ilosta, onnesta, hyväntahtoisuudesta ja kohteliaisuudesta. Hymyileminen on käsillä olevasta hetkestä nauttimista. Tässä asiassa meillä riittää opeteltavaa: suurin este onnellisuudellemme on, että…
-
Yksi
Taivaltaessani Albanian rannikkoa etelään näin miehen kävelevän meressä.
-
Pieni matkakertomus Pohjois-Karjalasta
Koko junamatkan ajan aurinko paistoi, järvet kimmelsivät, koivut tekivät kesää ja kanssamatkustajat kertoivat yksityisasioitaan muiden kuunnellessa uteliaina, vaitonaisina ja ilmekään värähtämättä. Perillä Joensuussa meitä odotti vaahtopäinä virtaava Pielisjoki, Ilosaaren perhostaja, luumuviinaa ja lihasoppaa tarjoillut unkarilainen ravintola Astoria sekä eloisa ja meluisa hotelli Karelia. Huonosti nukutun yön jälkeen etsiydyimme kirjastoon, jossa paikallinen rauhanryhmä juhli runonlausunnan ja seminaarin merkeissä suomalaisen rauhanliikkeen satavuotista taivalta. Seminaarin pääpuhuja oli YK-liittoa lähes kolmekymmentä vuotta johtanut Hilkka Pietilä. Hänen puheenvuoronsa käsitteli muun muassa naisten asemaa ja rauhantyötä, rauhantyön positiivisia symboleja sekä maailman rakenteellista väkivaltaa. Viimeksimainittu on väkivaltaa siinä missä käsiaseen käyttäminen ja sotiminenkin, joten rauhanliikkeen tehtävä on…
-
Satama
”Satama on ihastuttava tyyssija elämän taisteluihin uupuneelle hengelle. Taivaan avaruus, liikkuvien pilvien rakennelmat, meren vaihtuvat väriasteikot, merkkivalojen tuike ovat ihmeen sopiva kuvastin, joka virkistää silmiä väsyttämättä niitä koskaan. Linjakkaat, takilaltaan monimutkaiset alukset, joita mainingit viihdyttävästi keinuttavat, ovat omiaan pitämään mielessä yllä rytmin ja kauneuden tajua. Ja se, jolla ei enää ole uteliaisuutta eikä kunnianhimoa, hän voi huvitella salaperäisellä ja ylimyksellisellä tavalla: tarkkailla näkötornissa maaten tai aallonmurtajaan nojaten, kuinka liikkuvat ne, jotka lähtevät ja palaavat: ne, joilla on vielä voimaa tahtomiseen ja halua matkustaa tai rikastua.” (Charles Baudelaire: Pariisin ikävä 1869, suom. Väinö Kirstinä ja Eila Kostamo, Karisto 2000)
-
Camp
Valokuvatorstain tämän viikon aiheena on camp, mikä tarkoittaa ilmiötä, mikä on suosittu nimenomaan siksi, että se on mauton, yliampuva ja räikeä. Eurooppalaisilla silmälaseilla katsottuna Aasia on pullollaan camp-ilmiötä. Burmassa Buddha kääritään muovipaperiin, Intiassa Neitsyt Maria saa ympärilleen vilkkuvat jouluvalot ja Thaimaassa, kuten kuvassa näkyy, rikshakuski pukeutuu jalkapallovarusteisiin. Väriä, valoa ja loistetta riittää, ja kansa janoaa lisää. Mutta ylilyönnistähän tässä on kyse vain meidän näkökulmasta katsottuna. Normaalius on kovin suhteellinen käsite.
-
Ihminen ja ilmasto
Toisinaan tieteelliset tosiasiat uppoavat ihmisiin ja mediaan kovin hitaasti. Tätä tosiasiaa esilletuodakseen Al Goren tähdittämässä dokumentissä Epämiellyttävä totuus viitattiin Naomi Oreskesin tutkimukseen, jossa tutkittavana olleista 928 tieteellisestä artikkelista yksikään ei kyseenalaistanut ihmisen vaikutusta ilmaston lämpenemiseen. Oreskesin tutkimusta on sittemmin kritisoitu muun muassa entisessä yliopistossani, mutta yksityiskohtien viilaaminen ei muuta itse pääasiaa: tiedemiesten yksimielisyys asiasta on mediaan verrattuna täysin omaa luokkaansa. Varsinkin Yhdysvaltalainen media pyrkii yhä antamaan ”myös toiselle osapuolelle äänen kuuluviin.” Ikuisuuksiin tätä leikkiä ei kuitenkaan voi leikkiä. Jossain vaiheessa on vain myönnettävä, että maapallo on pyöreä, ja että tupakka aiheuttaa keuhkosyöpää. YK:n alaisen Hallitustenvälisen ilmastopaneeli ICPP:n tämänvuotisen raportin tiivistelmä…
-
Pyhän lähteillä
Reetta Rönkä, Abrahim Hussein ja Kaisa Aitalahti olivat erinomaisia keskustelukumppaneita Sanomatalossa 12.4.2007. Kuva: Jouni Viitala. Haluaisin vielä myös näin julkisesti kiittää Kristillistä kulttuuriliittoa, Helsingin seurakuntayhtymää ja Kirkkopalveluita Hans Kungin Maailmanuskonnot – Maailmanrauha – Maailmaneetos -näyttelyn ja keskustelutilaisuuksien järjestämistä Sanomatalossa. Näyttelyn ideana oli tuoda esille kultaisen säännön ilmenemismuodot eri uskonnoissa ja keskustella niiden pohjalta maailmanlaajuisista eettisistä pelisäännöistä. Näyttelyn ytimen muodosti seuraavat pyhien kirjojen lainaukset: Hindulaisuus Toista kohtaan ei pidä toimia tavalla, joka tuntuisi itsestä epämiellyttävältä. Mahabharata XIII.114.8 Jainalaisuus Ihmisen tulisi vaeltaa osoittaen välinpitämättömyyttä maallisia asioita kohtaan ja kohdella kaikkia eläviä niin, kuin haluaisi itseään kohdeltavan. Sutrakritanga 1.11.33 Kiinalaiset uskonnot Mitä et…
-
Tyhjä
Ystäväni Jyotish meditoi perustamassaan koulussa Burman pääkaupunki Rangoonissa. Meditaatio eli mietiskely on henkinen harjoitus, jota harjoitetaan erityisesti ns. idän uskonnoissa (hindulaisuus ja buddhalaisuus) sekä niistä vaikutteita saaneissa länsimaiden uskonnollisissa liikkeissä. Meditaatio kuuluu myös kristinuskoon, jossa voidaan mietiskellä esimerkiksi Kristuksen kärsimystä. Meditaatiota käytetään useimpien uskontojen mystisissä suuntauksissa, ja myös keskittymisharjoitteluna uskontojen ulkopuolella. Meditaatio perustuu mielen kykyyn suunnata huomio sisäänpäin siihen tarkoitetulla tekniikalla. Yksinkertaisimmilaan meditaatio tarkoittaa, että (yleensä istuma-asennossa) meditoija kohdistaa ajatuksensa johonkin tiettyyn asiaan (usein omaan hengitykseen), ja pyrkii aktiivisesti sulkemaan pois kaikki muut ajatukset. Usein esitetään että mieli pitää ”tyhjentää” ajatuksista ajatuksen voimalla. Tämä on vaikeaa, koska jo ajatus ”en…
-
Hyödyllistä koulutusta?
Suurin osa sivarikeskuksen luennoista pidetään tässä sikalasta luentosaliksi vuonna 2000 muutetussa luentosalissa, jota yhä Sikalaksi kutsutaan. Kuva: Tapio Vanhatalo, Helsingin Sanomat. Kuluneen viikon aikana leipätyöni, siviilipalvelusmiesten kouluttaminen, on ollut näkyvästi esillä ennen kaikkea Helsingin Sanomissa lauantaina 21.4.07 julkaistun laajan artikkelin ja seuraavan päivän pääkirjoituksen ansiosta. Itsekin pääsin paistattelemaan valtakunnan ykkösmedian nettiversion etusivulla kokonaiset puoli päivää (kuva yllä). Kampaamattomien ja pesemättömien hiusteni lisäksi mediamylläkässä jäi harmittamaan se, että lista kehuista oli huomattavasti haukkuja lyhyempi. ”Lapinjärven koulutuskeskuksen Vokt-koulutusjakso on hyvä esimerkki oikeansuuntaisesta toimintamallista,” kehutaan pääkirjoituksessa vastuullani olevaa Vokt-projektia. ”Niiden [yhteiskunnallisten luentojen] sisältö on pääosin hyvä…”, kirjoittaa puolestaan Janne Salomaa artikkelissaan, mutta jo…
-
Ei
Ei jaksa. Rangoonissa, Burmassa, munkki pysähtyi ikkunani alle lepäämään, kun kävely otti voimille. Kuvan teema on saatu Valokuvatorstai -nimisestä blogista.
-
Airan juhlat
Äitini Aira Virtalan väitöstilaisuuden ja juhlan kuvat löytyvät nyt Valokuvia -osiosta. Lehtijuttuja väitöskirjasta löytyy muun muassa Helsingin Sanomista 10.10.2005, 6.1.2007 ja 14.4.2007 sekä Aamulehdestä 3.4.2007. Lyhennelmä väitöskirjasta löytyy Tampereen yliopiston sivuilta, jossa on myös koko väitöskirja sähköisenä. Paperisena sen voi ostaa Granumista.
-
Pari sanaa terrorismin torjunnasta
Tämä herra on tähyilee Volgalle Nizni Novgorodissa. (Kirjoitus on kommentti Helsingin Sanomien Brysselin -kirjeenvaihtaja Petteri Tuohisen EU:n terrorismitiedotusta käsittelevään kirjoitukseen Turhaa pelottelua) Terrorisminvastaisen sodan arkkitehdeilta tuntuu toisinaan unohtuvan se tosiasia, että terrorismin keinojen kitkeminen on yksinkertaisesti mahdotonta. Pystyyhän kuka tahansa, jos haluaa, keksimään hetkessä sata keinoa, miten tappaa kanssaihmisiään vaikka nyrkinkokoisella kivellä. Henkilöautosta nyt puhumattakaan. Mutta harvapa tuntuu tätä haluavan. Tämän tulisikin olla kaiken turvallisuuspoliittisen pohdinnan lähtökohta: miksi emme tapa toisiamme, vaikka se olisi niin helppoa? Mitkä syyt ovat johtaneet tällaiseen kehitykseen? Miten voisimme edelleen edesauttaa tätä kehitystä? Ovatko aseistetut vartijat saaneet meidät tällaisiksi? Vai kenties turvatarkastukset, listat epäillyistä, kamerat,…
Pamfletti pasifismista
Julkaisijat: Irene Publishing ja Suomen Rauhanliitto, 2025.
Kuvaa klikkaamalla saat auki kesällä suomentamani, ruotsalaisen dosentti Majken Jul Sørensenin kirjoittaman pamfletin.
Ennen tämän pamfletin lukemista en edes tiennyt millaista loppua Ukrainan sodalle toivoisin. En nimittäin toivonut enkä toivo Ukrainan joutuvan luovuttamaan alueitaan, en toivo sodan intensifioituvan, enkä toivo sodan jatkuvan nykyisellään.
Sørensenin pamfletin luettuani tiedän mitä toivon. Toivon aseellisen taistelun loppumista ja Ukrainan itäosien siirtymistä muun maailman vahvasti tukemana väkivallattomaan vastarintaan miehitysvaltaa vastaan.
Kirjassa kerrotaan miten tämä voisi olla mahdollista ja mitä aseettomasta vastarinnasta voimemme oppia mm. norjalaisten, tanskalaisten ja tsekkoslovakialaisten harjoittamasta siviilivastarinnasta.
Kirja väkivallattomuudesta
Julkaisijat: Rosebud ja Suomen Rauhanpuolustajat, 2020.
Väkivallattomuuden voiman avulla on syösty diktaattoreja vallasta, itsenäistytty ja puolustettu valtioita. Sitä on käytetty menestyksekkäästi kansalaisaktivismissa, rauhanturvaamisessa ja oikeudenkäynneissä, ja sen avulla on löydetty ratkaisuja ristiriitatilanteisiin niin kansainvälisessä politiikassa kuin arkipäiväisessä kanssakäymisessäkin.
Tämä kirja kertoo esimerkkien avulla, mistä väkivallattomuudessa on kysymys. Kirjan kertomukset osoittavat, että ihmiskunnalla on väkivallan käytön ja passiivisuuden rinnalla kolmaskin vaihtoehto. Myytävänä Rosebudin kirjakaupassa hintaan 10 €.
Kirja Sarajevosta
Julkaisija: Savukeidas, 2013.
Sarajevo, Euroopan Jerusalem, symboloi rauhaa ja eri uskontojen onnistunutta yhdessäoloa. Se on myös sisällissotien, herkullisen kahvintuoksun ja puheensorinan kaunis balkanilainen kaupunki.
Laajoine historiankatsauksineen, matkakertomuksineen ja paikallisten haastatteluineen kyseessä on enemmän kuin pelkkä matkaopas. Kirjassa syvennytään Bosnian historiaan ja tarkastellaan viime sotaa useista eri näkökulmista.
Lisäksi otetaan selvää, mitä mieltä freestyle-jalkapalloilija on deittiarvonnasta ja neuroradiologi nuorisotyöttömyydestä, muistellaan Titon aikoja sekä kauhulla että kaiholla, juodaan snapsit fransiskaaniveljen kanssa, vieraillaan sodista ja köyhyydestä selvinneen, mutta modernisaation helppouksien tuhoamassa vuoristokylässä, löydetään parantola Srebrenicasta, ja lähdetään ennakkoluulottomasti ratkaisemaan Bosnian pyramidien arvoitusta.
Myytävänä esimerkiksi Rosebud -kirjakaupassa hintaan 14,50 €.
Luentonäytelmä
Vuonna 2002 kirjoittamaani Arndt Pekurinen -luentonäytelmää esitettiin siviilipalveluskeskuksella vuonna 2002 ja vuosina 2005-2020.
Blogisti
FM Timo Virtala, luennoitsija ja tietokirjailija. Olen luennoinut siviilipalveluskeskuksessa jo neljännesvuosisadan ajan. Asun Loviisassa vaimoni ja neljän lapsemme kanssa. Minulla on toiminimi nimetä Rauhala Vox. Yhteystiedot: timo.j.virtala@gmail.com ja 045 784 05574.
Avainsanapilvi
Arndt Pekurinen Aseistakieltäytyminen Asevarustelu Asevelvollisuus Bosnia ja Herzegovina Bosnian sota Burma EU Globaali etiikka Historia Ihmisoikeudet Ilmastonmuutos Jeesus Kansalaistottelemattomuus Kehitys Kertomuksia rohkeudesta Kirjat Kristinusko Lapinjärvi Leo Tolstoi Loviisa Mahatma Gandhi Martin Luther King Jr Matkustelu Media Musiikki Onnellisuus Pasifismi rauha Rauhantyö rohkeus Sarajevo Satyagraha Siviilipalvelus Sota Ukraina USA Uskonnot Valokuvia Venäjä vihreät väkivallaton vastarinta väkivallattomuus Väkivalta YK
