Kertomuksia rohkeudesta
– Satunnaisia muistiinpanoja vuodesta 2002 –
-
Oliverin yhdeksänkuukautispäivänä lähdin elämäni pisimmälle junamatkalle Oregonin Portlandista Kalifornian Sacramenton ja Chicagon kautta Länsi-Virginian Charlestoniin. Junassa istumista oli edessä 80 tuntia, pysähtymisineen muutaman tunnin vajaat neljä vuorokautta. Matkustustavasta päättäminen oli jäänyt viime tinkaan. Sally halusi lentää, koska neljän päivän junamatka tarkoitti hänelle neljä päivää vähemmän sukulointia. Minulle neljän päivän junamatka tarkoitti uuteen mantereeseen tutustumista, luku- ja kirjoitusaikaa ja tervetullutta hengähdystaukoa ylitsepursuavaan tutustumisrumbaan. Näin jälkikäteen ajatellen tuntuu ihmeelliseltä, miksi ratkaisun löytäminen oli niin vaikeaa: Sally lentää ja minä menen junalla. Istahdan puolityhjän junan leveälle penkille ja huokaisen. Jossain takanani puhutaan espanjaa. Jalkatilaa on enemmän kuin yhdessäkään eurooppalaisessa tai aasialaisessa junassa. Amtrakin…
-
Portland, Oregon
Seattlessa asuimme vaatimattomasti. Huoneisto oli kylmä, äänieristys olematon, vessan ja käytävän välisestä seinästä puuttui paneeli, olohuoneen pistorasia roikkui vaarallisen näköisesti, pätkivä internetyhteys napattiin naapurin langattomasta ja takapihalla asui kolme kanaa. Oliver oli kanoista tietysti haltioissaan, ja roikkuvasta pistorasiasta myös. Kaikesta päätellen hän viihtyi yhtä hyvin kuin vanhempansa, kunnes hän kakkasi olohuoneen matolle. Leppoisana ihmisenä emäntämme ei asiasta onneksi kuitenkaan suuttunut. Matto on halpa ja kulunut, hän sanoi, ja muistutti, että jatkuvastihan ihmiset siinä kulkevat kengät jalassa. – Parin päivän päästä tahraa ei huomaa kukaan. Hän ei nähnyt ongelmaksi edes sitä, että hänen veneessä asuvan poikaystävänsä syntymäpäivät oli määrä pitää samassa…
-
Seattle – Portland
Junamatkalla Washingtonin Seattlesta Oregonin Portlandiin tapasin argenttiinalaisen klownin. Hän istui ravintolavaunussa syömässä hampurilaista. Sanoi lentäneensä Argenttiinasta New Yorkiin, sieltä Kanadan Vancoveriin ja edelleen Seattleen, jossa lentomatkustelu oli pysähtynyt turvatarkastukseen. En kysynyt tarkemmin mitä oli tapahtunut, mutta hän antoi ymmärtää, että lentolippu hänellä oli jo ollut, mutta lento ei hänen kohdaltaan toteutunut. Liekö klownia sitten epäilty terroristiksi. Olihan hänellä parta ja kaikkea. Minultakin, parrattomalta, otettiin yhteisen turvallisuutemme nimissä muotovaahto pois jo Tampere-Pirkkala lontokentällä, ja Lontoossa minulta vietiin vesipullo. Vesipullon suhteen turvatarkastajat antoivat kaksi vaihtoehtoa: joko juot sen tässä tai sitten heitämme sen pois. Kulaus ei riittänyt todistamaan, että kyseessä oli vesi…
-
Seattle, Washington
Seattlen keskustassa sijaitsevan Starbucks -kahvilan vessassa ei ole vessanpöntön kantta. Vaipanvaihtotaso puuttuu, lattia on törkyinen, vessanpönttö tukossa, vauva flunssassa ja ovenavaussummeri hälyyttää kymmenen sekunnin välein hermostuneesti. Vaihda siinä nyt sitten vaippoja. Hyvää isänpäivää, toivotan itselleni. Aamulla vaimolla ei ollut aavistustakaan moisesta merkkipäivästä. Kerrottuani asiasta hän yritti tinkiä itselleen vielä puoli tuntia nukkuma-aikaa, mutta pysyin tiukkana ja vaadin hikisellä työllä ansaitsemani aamiaisen. Aamiaisen jälkeen hän lähti pakkaamaan Suomeen lähetettäviä, täällä viisi vuotta varastossa olleita tavaroitaan, minä lähdin näyttämään Oliverille Washingtonin osavaltion pääkaupunki Seattlea. Seattle on Jimi Hendrixin, Bill Gatesin, Kurt Cobainin, Pearl Jamin, Amazon.com’in, Frasierin, Starbucksin ja Boeingin kotikaupunki, kerroin vauvalle,…
-
Lontoonkuvia
Terveisiä Lontoosta, jonne pysähdyimme matkalla Obamalandiaan. Uusimpia kuvia sekä Lontoosta että Oliverista on nähtävillä Flickr -kuvapalvelussa.
-
Pienen kunnan pienet kuviot
Ehdokas numero kolmetoista iltapäiväkävelyllä. Kuva: Sally Armbrecht. Ei kovin verista kamppailua täällä Lapinjärvellä. Eräs kokoomuslainen antoi minulle arvokkaan vinkin potentiaalisesta vihreästä ehdokkasta, kun olin tuskastellut ääneen ehdokkaiden vähyyttä. Vastalahjaksi hallituskumppanille yritin suostutella vinkin antanuttakin ehdokkaaksi, mutta en onnistunut. Mitä rahoitukseen tulee, niin viime vaaleissa kunnan suurin henkilökohtainen vaalibudjetti taisi olla RKP:laisella ystävälläni, muistaakseni reilut 200 euroa. Sen hintavampaa kampanjointia en ole huomannut tänäkään vuonna. Oma vaalibudjettini on pyöreä nolla. Kunnanvaltuuston 21 paikkaa tavoittelee 44 ehdokasta. Kunnassa on n. 3000 asukasta, joten suurissa puolueissa läpi saattaa päästä parillakymmenellä äänellä. Vuoden 2000 kunnallisvaaleja en unohda koskaan. Asuin kunnantalon yläkerrassa olevassa yksiössä, joten…
-
Vielä rypälepommeista
Rypälepommikirjoitukseni herätti laajahkoa keskustelua Uuden Suomen kunnallisvaaliblogissa. Kaikki seitsemän kommentoijaa olivat ehdotustani vastaan. Keskustelu oli mielestäni antoisa ja inspiroiva, joten liitän sen tähän linkkien, kuvien ja kaaviokuvian kera. Kuvat olen ottanut Venäjän Irkutskissa (yllä), Syuduankassa (2. kuva), Kazanissa (3. kuva tässä ja edellisen kirjoituksen kuva) ja Tomskissa (4. kuva) vuonna 2005. Samalla tullee vastaus myös tässä blogissa kommentoineelle Vänrikille, jota epäilisin isäkseni, ellei hänen ip-osoitteensa veisi Amsterdamiin. Joten ilmeisesti teitä on ainakin kaksi, vuonna 47 syntyneitä vänrikkejä, jotka luette sekä Suomen Kuvalehteä että Eksyneen turistin blogia. Tai sitten ip-osoitteisiin ei ole luottamista. Tai sitten isä kävi Amsterdamissa… vaihtoehtoja on näköjään…
-
Rypälepommikielto hallituksen käsittelyssä
Mikä on todennäköisyys, että Saksa hyökkää sotavoimillaan Ranskaan? Entä toisinpäin? Entä mikä on EU:n ja Yhdysvaltojen sodan välinen todennäköisyys? Entä USA:n ja Japanin, Japanin ja EU:n tai EU:n ja Venäjän? Hyvin pieni, uskallan väittää, lähes olematon. Entä miten tästä todennäköisyydestä on tullut niin pieni? Onko tämä tilanne saavutettu asevarustelulla, voimapolitiikalla, diplomatialla, taloudellisella yhdentymisellä, kansainvälisillä sopimuksilla, kansojen välisen vuoropuhelun lisääntymisellä, matkustelun helpottumisella, tiedonkulun paranemisella vai onko kyseessä luonnollinen elintason kohoamisen mukanaan tuoma ilmiö? Kysymys on vaikea, itse saattaisin näin äkkiseltään katsottuna valita listasta taloudellisen yhdentymisen, sen, että eri valtiot ja maanosat ovat tulleet toisistaan taloudellisesti riippuvaisiksi. Yhdessä matkustamisen helpottamisen ja suhteellisen…
-
Poikien ympärileikkauksesta
Facebookin Sosiaalisessa vaalikoneessa ollut poikien ympärileikkausta koskenut kysymys pysähdytti: Tulisiko poikien ympärileikkauksia uskonnollisista syistä tehdä kunnallisessa terveydenhoidossa? Kysymys on vaikea, koska vastakkain joutuu kaksi arvoa, joita kumpaakin haluaisin kunnioittaa: toisaalta yksilön oikeus päättää omasta kehostaan, toisaalta ryhmän oikeus omiin kulttuuris-uskonnollisiin tapoihinsa. Kannanmuodostustani helpotti professori Esko Länsimiehen Lääkärilehdessä julkaistu perusteellinen artikkeli. Mikäli tavan kulttuurishistorialliset taustat ja lääketieteelliset argumentit kiinnostavat, kannattaa käydä lukemassa: Näkökulmia poikien ympärileikkaukseen. Ensinnäkin asiaa ei saa ajatella vain Suomen muslimimaahanmuuttajia koskevana erilliskysymyksenä. Kyseessä on maailman eniten tehty leikkaus. Terveiden poikien rituaalisia ja rutiinimaisia ympärileikkauksia tehdään maailmassa vuosittain 10-15 miljoonaa. Esimerkiksi Yhdysvalloissa suurin osa miehistä on ympärileikattuja, ja viranomaiset…
-
Rohkeutta Lapinjärvellä
Tämmöisen tänään taitoin jaettavaksi Lapinjärvellä. Neljän sivun esitteessä ei valitettavasti ole kuin neljä sivua, joten tämä viides, Vihreiden Facebook -sivulta kopioidut teesit jää tällä kertaa jakamatta.
-
Pedagogiikasta
Suomen kouluissa tulisi kiinnittää sosiaalisiin valmiuksiin nykyistä selvästi enemmän huomiota. Samaten rauhan- ja kansalinvälisyyskasvatukselle tulisi palauttaa niille kuuluva keskeinen paikka opetusohjelmassa. Olisi erittäin tärkeää, että kouluissa opetettaisiin tasapainoisesti toisaalta logiikkaa, rationaalisuutta ja matemaattisia kykyjä kehittäviä aineita ja toisaalta taiteellisuutta, luovuutta ja empatiaa kehittäviä aineita. Paitsi koulujärjestelmässämme, koko yhteiskunnassa jälkimmäiset taidot ovat jääneet ensinmainitun jalkoihin. Tasapainoisen, onnellisen ja kehittyvän yhteiskunnan luomisessa tarvitsemme kummankin aivopuoliskon kykyjä tasapuolisesti. Askeleita tulisi siis ottaa steinerpedagogiikan suuntaan. Steinerkouluissa suositaan taideaineita enemmän kuin muissa kouluissa. Esimerkiksi 8. – 9. -luokkalaisilla on 7 – 8 viikkotuntia musiikkia, kuvataidetta, käsitöitä sekä eurytmiaa. Viimeksimainittu on liikkumista, musiikkia ja eleitä yhdistävä…
-
Norjalainen näkökulma
Ohessa pätkiä YLE:n artikkelista, jossa käsitellään norjalaislehtien uutisointia Kauhajoen tapahtumista. Vaikka norjalaiset koulut eivät Pisa tutkimuksessa menestyneetkään, on silti syytä miettiä, mitä opittavaa koulujärjestelmässämme on Norjasta. Norjassa koulun tärkeimpänä tehtävänä pidetään oppilaiden sosiaalisten valmiuksien kehittämistä elämää varten. Mikä on tilanne Suomessa, mitä täällä pidetään koulun tärkeimpänä tehtävänä? Kauhajoen tapahtumat ovat olleet jokaisen tiedotusvälineen ykkösuutinen ja niiden yhteydessä on ihmetelty, mikä suomalaisia oikein vaivaa. Esiin on nostettu Suomen yhteiskunnan kovuus Norjaan verrattuna ja esimerkiksi koulujen kovempi kuri ja tuloksiin pyrkiminen. Tämä aiheuttaa monen norjalaisasiantuntijan mukaan enemmän syrjäytymistä kuin Norjan kouluissa, joissa kiinnitetään selvästi Suomea enemmän huomiota oppilaiden viihtyvyyteen. Norjan koulun tärkeimpänä…
-
Elämän virta
Uudelle vuosituhannelle tultaessa Rorogwela -kehtolaulua teki edelleen tunnetuksi reppumatkaaja Matt Harding. Kuvauttaessaan itseään videokameralla Vietnamissa hänen matkakumppaninsa ehdotti, että Matthan voisi tanssia. Ja Matt tanssi, omintakeiseen tapaansa, ja latasi videon kotisivulleen ystäviensä ja sukulaistensa katsottavaksi. Myöhemmin hän editoi yhteen parikymmentä tanssipätkää eri puolilta maailmaa (ensimmäinen video), ja laittoi Deep Forestin sämpläämän Rorogwela/Sweet Lulaby -biisin taustamusiikiksi. Tämä oli ennen YouTuben, Google Videon ja Viveomin läpilyöntiä, mutta sähköpostikiertokirjeiden ansiosta videosta ja hänen kotisivuistaan www.wherethehellismatt.com tuli päivä päivältä suositumpi, saavuttaen lopulta yli 20 000 päivittäisen kävijämäärän. Saamastaan huomiosta huolimatta Matt ei ollut tyytyväinen, vaan piti videota – jossa tanssi yksin kuuluisien paikkojen edessä…
-
Kaksi näkökulmaa
Sasi sasi ae ko taro taro amuKo agi agi boroi tika oli oe lauTika gwao oe lau koro inomaenaI dai tabesau I tebetai nau mouriTabe ta wane initoa te ai rofia Sasi sasi ae kwa dao mata oleRowelae e lea kwa dao mata biruI dai tabesau I tebetai nau mouri Sasi sasi ae ko taro taro amuKo agi agi boroi tika oli oe lauTika gwao oe lau koro inomaenaI dai tabesau I tebetai nau mouri 1. Afunakwa: Rorogwela Oliver ei ottanut nukahtaakseen, joten katsoin mitä YouTube tarjoaa sanalla ”lullaby”. Löytyi tämä Malaita -saarelta kotoisin olevan Afunakwa -nimisen naisen laulama kehtolaulu…
-
Helevisio
Tämä kaveri on saattanut juoda vähän liikaa kahvia, mutta kannattaa silti kuunnella, mitä hänellä on sanottavana. ”Me olemme kusessa… koska te, ja 62 miljoonaa amerikkalaista teidän kanssanne, kuuntelette juuri nyt minua… koska alle kolme prosenttia teistä lukee kirjoja, ja koska alle 15 prosenttia teistä lukee sanomalehtiä. Koska ainoa totuus, jonka tiedätte, tulee tästä tuubista. Meillä on kokonainen menetetty sukupolvi, joka ei tiedä mitään muuta kuin sen, mikä tulee ulos tästä tuubista. Tämä tuubi on evankeliumi ja ilmestys. Tämä tuubi voi nostaa ja kaataa presidenttejä, paaveja, pääministereitä.” Hän ei puhu YouTubesta, jossa hän tällä kertaa pauhaa, ja joka sekin on kovaa…
Pamfletti pasifismista
Julkaisijat: Irene Publishing ja Suomen Rauhanliitto, 2025.
Kuvaa klikkaamalla saat auki kesällä suomentamani, ruotsalaisen dosentti Majken Jul Sørensenin kirjoittaman pamfletin.
Ennen tämän pamfletin lukemista en edes tiennyt millaista loppua Ukrainan sodalle toivoisin. En nimittäin toivonut enkä toivo Ukrainan joutuvan luovuttamaan alueitaan, en toivo sodan intensifioituvan, enkä toivo sodan jatkuvan nykyisellään.
Sørensenin pamfletin luettuani tiedän mitä toivon. Toivon aseellisen taistelun loppumista ja Ukrainan itäosien siirtymistä muun maailman vahvasti tukemana väkivallattomaan vastarintaan miehitysvaltaa vastaan.
Kirjassa kerrotaan miten tämä voisi olla mahdollista ja mitä aseettomasta vastarinnasta voimemme oppia mm. norjalaisten, tanskalaisten ja tsekkoslovakialaisten harjoittamasta siviilivastarinnasta.
Kirja väkivallattomuudesta
Julkaisijat: Rosebud ja Suomen Rauhanpuolustajat, 2020.
Väkivallattomuuden voiman avulla on syösty diktaattoreja vallasta, itsenäistytty ja puolustettu valtioita. Sitä on käytetty menestyksekkäästi kansalaisaktivismissa, rauhanturvaamisessa ja oikeudenkäynneissä, ja sen avulla on löydetty ratkaisuja ristiriitatilanteisiin niin kansainvälisessä politiikassa kuin arkipäiväisessä kanssakäymisessäkin.
Tämä kirja kertoo esimerkkien avulla, mistä väkivallattomuudessa on kysymys. Kirjan kertomukset osoittavat, että ihmiskunnalla on väkivallan käytön ja passiivisuuden rinnalla kolmaskin vaihtoehto. Myytävänä Rosebudin kirjakaupassa hintaan 10 €.
Kirja Sarajevosta
Julkaisija: Savukeidas, 2013.
Sarajevo, Euroopan Jerusalem, symboloi rauhaa ja eri uskontojen onnistunutta yhdessäoloa. Se on myös sisällissotien, herkullisen kahvintuoksun ja puheensorinan kaunis balkanilainen kaupunki.
Laajoine historiankatsauksineen, matkakertomuksineen ja paikallisten haastatteluineen kyseessä on enemmän kuin pelkkä matkaopas. Kirjassa syvennytään Bosnian historiaan ja tarkastellaan viime sotaa useista eri näkökulmista.
Lisäksi otetaan selvää, mitä mieltä freestyle-jalkapalloilija on deittiarvonnasta ja neuroradiologi nuorisotyöttömyydestä, muistellaan Titon aikoja sekä kauhulla että kaiholla, juodaan snapsit fransiskaaniveljen kanssa, vieraillaan sodista ja köyhyydestä selvinneen, mutta modernisaation helppouksien tuhoamassa vuoristokylässä, löydetään parantola Srebrenicasta, ja lähdetään ennakkoluulottomasti ratkaisemaan Bosnian pyramidien arvoitusta.
Myytävänä esimerkiksi Rosebud -kirjakaupassa hintaan 14,50 €.
Luentonäytelmä
Vuonna 2002 kirjoittamaani Arndt Pekurinen -luentonäytelmää esitettiin siviilipalveluskeskuksella vuonna 2002 ja vuosina 2005-2020.
Blogisti
FM Timo Virtala, luennoitsija ja tietokirjailija. Olen luennoinut siviilipalveluskeskuksessa jo neljännesvuosisadan ajan. Asun Loviisassa vaimoni ja neljän lapsemme kanssa. Minulla on toiminimi nimetä Rauhala Vox. Yhteystiedot: timo.j.virtala@gmail.com ja 045 784 05574.
Avainsanapilvi
Arndt Pekurinen Aseistakieltäytyminen Asevarustelu Asevelvollisuus Bosnia ja Herzegovina Bosnian sota Burma EU Globaali etiikka Historia Ihmisoikeudet Ilmastonmuutos Jeesus Kansalaistottelemattomuus Kehitys Kertomuksia rohkeudesta Kirjat Kristinusko Lapinjärvi Leo Tolstoi Loviisa Mahatma Gandhi Martin Luther King Jr Matkustelu Media Musiikki Onnellisuus Pasifismi rauha Rauhantyö rohkeus Sarajevo Satyagraha Siviilipalvelus Sota Ukraina USA Uskonnot Valokuvia Venäjä vihreät väkivallaton vastarinta väkivallattomuus Väkivalta YK
